"Tarvitsemme kaikki myötätuulta" : Äitiyden kulttuuriset merkitykset, köyhyys ja leimat elokuvassa Minä, Daniel Blake
Heinonen, Iina (2023)
Heinonen, Iina
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-03-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302152437
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302152437
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee köyhään yksinhuoltajaan kohdistuvia äitiyden diskursseja leimaantumisen näkökulmasta. Tutkielman aineistona on brittiläinen Minä, Daniel Blake -elokuva (2016). Elokuva kuvaa köyhyyttä ja byrokratian rattaisiin joutumista. Se kertoo Daniel Blake -nimisestä puusepästä, jonka sairaspäivärahahakemus hylätään. Dan tutustuu yksinhuoltajaäiti Katie Morganiin, joka kamppailee niin ikään toimeentulon ja selviytymisen kanssa pyrkiessään huolehtimaan kahdesta kouluikäisestä lapsestaan.
Elokuvat ja muut kulttuurituotteet heijastelevat yhteiskunnassa vallitsevia ajattelumalleja. Samalla sillä, miten asioita esitetään populäärikulttuurissa, on vaikutusta ihmisten mielipiteisiin ja ymmärryksiin. Tutkielman tehtävänä on tarkastella, millaisia diskursseja ja identiteettikategorioita köyhän yksinhuoltajan äitiydelle elokuvassa muodostuu, sekä sitä, kuinka ne suhteutuvat leimaantumiseen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat leimatun identiteetin, äitiyden kulttuuristen odotusten sekä köyhyyden käsitteet. Tutkimus pohjautuu konstruktiiviseen viitekehykseen ja analyysimenetelmänä käytetään diskurssianalyysiä.
Köyhän yksinhuoltajan äitiyden identiteetti muotoutuu elokuvasta löytyvien diskurssien perusteella kahden pääkategorian, leimatun äitiyden ja hyvän äitiyden, varaan. Leimattua äitiyttä edustavat hankalan asiakkaan, toivottoman olosuhteiden uhrin sekä moraalisesti arveluttavan äidin diskurssit. Hyvän äidin identiteettikategoriaa edustavat puolestaan yhteiskunnan pettämän taistelijan, lastensa puolesta uhrautujan sekä hoivaavan kodin hengettären diskurssit. Lisäksi äitiydelle muotoutuu aineistossa yksin sinnittelevän äidin sekä vastavuoroisen tuen kannatteleman äidin ja ystävän diskurssit. Tutkielma tuo esiin, kuinka elokuvien ja muiden kulttuurituotteiden tutkimukselle on tärkeä paikkansa myös sosiaalityön tutkimuskentällä. Sillä, millaisia diskursseja sosiaalityön asiakkaisiin kulttuurituotteissa liitetään, on usein vaikutusta myös tosielämän marginalisoituihin ihmisryhmiin.
Elokuvat ja muut kulttuurituotteet heijastelevat yhteiskunnassa vallitsevia ajattelumalleja. Samalla sillä, miten asioita esitetään populäärikulttuurissa, on vaikutusta ihmisten mielipiteisiin ja ymmärryksiin. Tutkielman tehtävänä on tarkastella, millaisia diskursseja ja identiteettikategorioita köyhän yksinhuoltajan äitiydelle elokuvassa muodostuu, sekä sitä, kuinka ne suhteutuvat leimaantumiseen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat leimatun identiteetin, äitiyden kulttuuristen odotusten sekä köyhyyden käsitteet. Tutkimus pohjautuu konstruktiiviseen viitekehykseen ja analyysimenetelmänä käytetään diskurssianalyysiä.
Köyhän yksinhuoltajan äitiyden identiteetti muotoutuu elokuvasta löytyvien diskurssien perusteella kahden pääkategorian, leimatun äitiyden ja hyvän äitiyden, varaan. Leimattua äitiyttä edustavat hankalan asiakkaan, toivottoman olosuhteiden uhrin sekä moraalisesti arveluttavan äidin diskurssit. Hyvän äidin identiteettikategoriaa edustavat puolestaan yhteiskunnan pettämän taistelijan, lastensa puolesta uhrautujan sekä hoivaavan kodin hengettären diskurssit. Lisäksi äitiydelle muotoutuu aineistossa yksin sinnittelevän äidin sekä vastavuoroisen tuen kannatteleman äidin ja ystävän diskurssit. Tutkielma tuo esiin, kuinka elokuvien ja muiden kulttuurituotteiden tutkimukselle on tärkeä paikkansa myös sosiaalityön tutkimuskentällä. Sillä, millaisia diskursseja sosiaalityön asiakkaisiin kulttuurituotteissa liitetään, on usein vaikutusta myös tosielämän marginalisoituihin ihmisryhmiin.