Kiertotalouspuiston metahallinta: Nokian ECO3
Tiensuu, Akseli (2023)
Tiensuu, Akseli
2023
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-03-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302212559
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302212559
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee kiertotalouspuiston ympärille kehittyneen verkoston metahallintaa, jota kunnallishallinto harjoittaa. Kiertotalouspuistot ovat kiertotaloudelliseen liiketoimintaan keskittyneitä yritysalueita. Kiertotaloudella viitataan talousmalliin, jossa energiankulutusta pyritään vähentämään ja energia sekä materiaali pyritään pitämään kierrossa talousjärjestelmässämme mahdollisimman kauan. Kiertotalouden edistäminen yhteiskunnassamme on välttämätöntä, jotta on mahdollista saavuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi asetettuja päästövähennystavoitteita. Yksi keino kunnille edistää kiertotalouden toteutumista yhteiskunnassa on perustaa kiertotalouspuistoja, joiden toimintaa kunta voi tietoisesti ohjata ja kehittää. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten paikallishallinto voi kehittää kiertotalouspuiston avulla kiertotalouden edistymistä yhteiskunnassa, ja miten se voi ohjata ja kehittää kiertotalouspuiston toimintaa.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ydin on metahallinnan teoria. Hallinta tarkoittaa yhteiskunnan toimimista verkostojen avulla. Verkostojen kuvaillaan useimmiten olevan kuitenkin itseohjautuvia, joten jotta verkostoista saataisiin irti niiden avulla tavoiteltuja päämääriä ja vaikutuksia, tarvitaan metahallintaa. Metahallinta viittaa verkostojen ohjaamiseen ja niiden johtamiseen, ja näin ollen metahallinnan avulla voidaan ensinnäkin potentiaalisesti saada verkostoista irti haluttuja hyötyjä, kuten tehokkaita lopputulemia. Toiseksi metahallinnalla pyritään usein varmistamaan verkostojen demokraattisuus, joskin tämä tutkimus keskittyy ennen kaikkea ensimmäiseksi esiteltyyn, tehokkaiden lopputulemien varmistamiseen. Metahallinnan teorian lisäksi teoreettinen viitekehys esittelee kiertotaloutta talousmallina, ideana, politiikkatoimena ja kiertotalouspuistojen muodossa.
Tutkimusta varten toteutettiin 11 puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavien edustamat organisaatiot toimivat osana Nokialla sijaitsevan ECO3 kiertotalouspuiston ympärille syntynyttä verkostoa. Haastateltavien joukko edusti Nokian kaupunginhallintoa, julkisomisteisia yrityksiä, yksityisiä yrityksiä sekä Tampereen yliopistoa. Haastattelujen lisäksi aineistona toimi lisänä erilaiset verkkolähteet, kuten Nokian kaupungin nettisivut. Tutkimuksen analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla analyysitavalla, jossa teoriasta saa tukea aineiston käsittelyyn, mutta analyysitapa ei myöskään estä luomasta uutta tietoa.
Analyysin perusteella voidaan todeta, että paikallisen tason julkinen toimija voi harjoittaa tuloksellisesti metahallintaa kiertotalouspuistossa ja vaikuttaa siten myös alueellisen kiertotalouden edistymiseen. Paikallisen tason julkisen toimija voi toteuttaa metahallintaa kiertotalouspuistossa aineiston perusteella kuudella eri tavalla: 1) muotoilemalla institutionaalisia olosuhteita, jossa verkosto toimii, 2) luomalla relevantteja kontakteja kiertotalouspuiston ja sen ulkopuolisten toimijoiden välille, 3) laajentamalla kiertotalouspuistoa ja sen ympärille syntynyttä verkostoa halutunlaisilla toimijoilla, 4) vuorovaikuttamalla verkostossa, 5) antamalla hallinnollista tukea esimerkiksi lupaprosesseissa ja 6) tuottamalla jälkihoitoa jo sijoittuneille yrityksille. Verkoston toimivuuden vuoksi olennaista on hyvät aloitusolosuhteet, johon lukeutuu verkostossa yhteiseksi koettu päämäärä. Analyysin perusteella kiertotalouspuiston ympärille kehittyneen verkoston jaettu päämäärä liittyy kiertotalouden ja kestävän kehityksen edistämiseen.
Kompleksisiin kriiseihin, kuten ilmastokriisiin vastaaminen vaatii sektorirajat ylittävää laajaa yhteistyötä. Kunnat ympäri Suomea tekevät hiilineutraaliuteen ja kestävyyteen liittyviä tiekarttoja. Metahallinta on kunnille keino mobilisoida eri sektoreilla operoivia organisaatioita ja ihmisiä toimimaan aiempaa kestävämmin, muun muassa kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Kiertotalouspuistot ja niiden metahallinta on yksi oiva esimerkki siitä, miten kunnat voivat ohjata alueellaan toimivia yrityksiä tuottamaan tavaroita, materiaaleja, energiaa tai palveluita aikaisempaa ympäristöystävällisemmin, mikä puolestaan voi vaikuttaa suoraan kunnan alueella tuotettuihin hiilidioksidipäästömääriin.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ydin on metahallinnan teoria. Hallinta tarkoittaa yhteiskunnan toimimista verkostojen avulla. Verkostojen kuvaillaan useimmiten olevan kuitenkin itseohjautuvia, joten jotta verkostoista saataisiin irti niiden avulla tavoiteltuja päämääriä ja vaikutuksia, tarvitaan metahallintaa. Metahallinta viittaa verkostojen ohjaamiseen ja niiden johtamiseen, ja näin ollen metahallinnan avulla voidaan ensinnäkin potentiaalisesti saada verkostoista irti haluttuja hyötyjä, kuten tehokkaita lopputulemia. Toiseksi metahallinnalla pyritään usein varmistamaan verkostojen demokraattisuus, joskin tämä tutkimus keskittyy ennen kaikkea ensimmäiseksi esiteltyyn, tehokkaiden lopputulemien varmistamiseen. Metahallinnan teorian lisäksi teoreettinen viitekehys esittelee kiertotaloutta talousmallina, ideana, politiikkatoimena ja kiertotalouspuistojen muodossa.
Tutkimusta varten toteutettiin 11 puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavien edustamat organisaatiot toimivat osana Nokialla sijaitsevan ECO3 kiertotalouspuiston ympärille syntynyttä verkostoa. Haastateltavien joukko edusti Nokian kaupunginhallintoa, julkisomisteisia yrityksiä, yksityisiä yrityksiä sekä Tampereen yliopistoa. Haastattelujen lisäksi aineistona toimi lisänä erilaiset verkkolähteet, kuten Nokian kaupungin nettisivut. Tutkimuksen analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla analyysitavalla, jossa teoriasta saa tukea aineiston käsittelyyn, mutta analyysitapa ei myöskään estä luomasta uutta tietoa.
Analyysin perusteella voidaan todeta, että paikallisen tason julkinen toimija voi harjoittaa tuloksellisesti metahallintaa kiertotalouspuistossa ja vaikuttaa siten myös alueellisen kiertotalouden edistymiseen. Paikallisen tason julkisen toimija voi toteuttaa metahallintaa kiertotalouspuistossa aineiston perusteella kuudella eri tavalla: 1) muotoilemalla institutionaalisia olosuhteita, jossa verkosto toimii, 2) luomalla relevantteja kontakteja kiertotalouspuiston ja sen ulkopuolisten toimijoiden välille, 3) laajentamalla kiertotalouspuistoa ja sen ympärille syntynyttä verkostoa halutunlaisilla toimijoilla, 4) vuorovaikuttamalla verkostossa, 5) antamalla hallinnollista tukea esimerkiksi lupaprosesseissa ja 6) tuottamalla jälkihoitoa jo sijoittuneille yrityksille. Verkoston toimivuuden vuoksi olennaista on hyvät aloitusolosuhteet, johon lukeutuu verkostossa yhteiseksi koettu päämäärä. Analyysin perusteella kiertotalouspuiston ympärille kehittyneen verkoston jaettu päämäärä liittyy kiertotalouden ja kestävän kehityksen edistämiseen.
Kompleksisiin kriiseihin, kuten ilmastokriisiin vastaaminen vaatii sektorirajat ylittävää laajaa yhteistyötä. Kunnat ympäri Suomea tekevät hiilineutraaliuteen ja kestävyyteen liittyviä tiekarttoja. Metahallinta on kunnille keino mobilisoida eri sektoreilla operoivia organisaatioita ja ihmisiä toimimaan aiempaa kestävämmin, muun muassa kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Kiertotalouspuistot ja niiden metahallinta on yksi oiva esimerkki siitä, miten kunnat voivat ohjata alueellaan toimivia yrityksiä tuottamaan tavaroita, materiaaleja, energiaa tai palveluita aikaisempaa ympäristöystävällisemmin, mikä puolestaan voi vaikuttaa suoraan kunnan alueella tuotettuihin hiilidioksidipäästömääriin.