Aineenopettajat huolta arvioimassa : Monimenetelmällinen tutkimus yläkoulun aineenopettajien lastensuojeluilmoitusten tekoprosessista
Ylinen, Hanna-Tuulia (2023)
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-03-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302152435
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302152435
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan lastensuojeluilmoitusten tekoprosessia yläkoulun aineenopettajien näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, tekevätkö aineenopettajat itse lastensuojeluilmoituksia ja jos eivät tee, niin tekeekö joku muu koulun henkilökunnasta lastensuojeluilmoituksen aineenopettajan puolesta. Tutkielmassa tutkitaan myös, miten aineenopettajat arvioivat oppilaasta tulevaa huolta, sen määrää ja millaisia jatkotoimenpiteitä tehdään huolen havaitsemisen jälkeen. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoutta siitä, mitkä tekijät vaikuttavat lastensuojeluilmoituksen tekoon yläkoulussa.
Tutkimus on monimenetelmällinen. Aineisto kerättiin vuoden 2022 marras-joulukuussa Pirkanmaan yläkouluista sähköisellä kyselylomakkeella. Vastauksia saatiin 23 kappaletta. Kyselylomake sisälsi kuusi kysymystä, joista yksi oli avoin. Aineiston analyysissa käytettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Teoreettisena viitekehyksenä oli kriittinen realismi. Tutkielman aluksi esitellään lapsen suojelua, lastensuojelua, lastensuojelulakia ja lastensuojeluilmoituksia. Tämän jälkeen tarkastellaan huolta ja huolen arviointia, oppilashuoltoa ja syrjäytymistä.
Tutkimustuloksien mukaan noin joka toinen aineenopettaja oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Yllättävä tutkimustulos oli, etteivät opetusvuodet olleet suoraan verrannollisia lastensuojeluilmoituksien teon määrään. Aktiivisimmin lastensuojeluilmoituksia tekivät 5–10 vuotta ja enemmän kuin 20 vuotta opettajina toimineet aineenopettajat. Vähiten lastensuojeluilmoituksia tekivät 10–20 tai 2–5 vuotta opettajana toimineet opettajat. Tutkimustuloksien mukaan lastensuojeluilmoituksia tekivät aineenopettajat, koulun rehtorit tai koulukuraattorit. Tilanteissa, joissa lastensuojeluilmoitusta ei tehty, osa aineenopettajista konsultoi rehtoria. Tämä on voinut vaikuttaa siihen, että rehtorit ovat tehneet lastensuojeluilmoituksia aineenopettajien puolesta.
Tutkimustulokset osoittavat, että koulupoissaolot aiheuttivat eniten huolta. Muita huolta herättäviä tekijöitä olivat oppilaan psyykkiset ongelmat, vapaa-ajan viettotavat, syömättömyys, päihteet ja väkivalta. Vakava itsetuhoinen käytös oli ainoa tekijä, jolloin lastensuojeluilmoitus nähtiin tarpeelliseksi tehdä kiireellisesti. Yksi merkityksellinen havainto oli, että vain kaksi vastaajaa kuvasi keskusteluja oppilaan ja tämän vanhempien kanssa huolen arvioinnissa tai jatkotoimenpiteissä. Lastensuojelun näkökulmasta tärkeä tutkimustulos oli moniammatillisen yhteistyön tekeminen: moni vastaajista kuvasi konsultoivansa sosiaalityöntekijää heränneestä huolestaan. Jos lastensuojeluilmoitus nähtiin aiheettomaksi toimenpiteeksi, opettaja saattoi valita joko aktiivisen tai passiivisen roolin. Tällä oli suuri merkitys siihen, millaisia toimenpiteitä tehtiin sen jälkeen, kun oli arvioitu, ettei lastensuojeluilmoitusta tarvitse tehdä.
Tutkimus on monimenetelmällinen. Aineisto kerättiin vuoden 2022 marras-joulukuussa Pirkanmaan yläkouluista sähköisellä kyselylomakkeella. Vastauksia saatiin 23 kappaletta. Kyselylomake sisälsi kuusi kysymystä, joista yksi oli avoin. Aineiston analyysissa käytettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Teoreettisena viitekehyksenä oli kriittinen realismi. Tutkielman aluksi esitellään lapsen suojelua, lastensuojelua, lastensuojelulakia ja lastensuojeluilmoituksia. Tämän jälkeen tarkastellaan huolta ja huolen arviointia, oppilashuoltoa ja syrjäytymistä.
Tutkimustuloksien mukaan noin joka toinen aineenopettaja oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Yllättävä tutkimustulos oli, etteivät opetusvuodet olleet suoraan verrannollisia lastensuojeluilmoituksien teon määrään. Aktiivisimmin lastensuojeluilmoituksia tekivät 5–10 vuotta ja enemmän kuin 20 vuotta opettajina toimineet aineenopettajat. Vähiten lastensuojeluilmoituksia tekivät 10–20 tai 2–5 vuotta opettajana toimineet opettajat. Tutkimustuloksien mukaan lastensuojeluilmoituksia tekivät aineenopettajat, koulun rehtorit tai koulukuraattorit. Tilanteissa, joissa lastensuojeluilmoitusta ei tehty, osa aineenopettajista konsultoi rehtoria. Tämä on voinut vaikuttaa siihen, että rehtorit ovat tehneet lastensuojeluilmoituksia aineenopettajien puolesta.
Tutkimustulokset osoittavat, että koulupoissaolot aiheuttivat eniten huolta. Muita huolta herättäviä tekijöitä olivat oppilaan psyykkiset ongelmat, vapaa-ajan viettotavat, syömättömyys, päihteet ja väkivalta. Vakava itsetuhoinen käytös oli ainoa tekijä, jolloin lastensuojeluilmoitus nähtiin tarpeelliseksi tehdä kiireellisesti. Yksi merkityksellinen havainto oli, että vain kaksi vastaajaa kuvasi keskusteluja oppilaan ja tämän vanhempien kanssa huolen arvioinnissa tai jatkotoimenpiteissä. Lastensuojelun näkökulmasta tärkeä tutkimustulos oli moniammatillisen yhteistyön tekeminen: moni vastaajista kuvasi konsultoivansa sosiaalityöntekijää heränneestä huolestaan. Jos lastensuojeluilmoitus nähtiin aiheettomaksi toimenpiteeksi, opettaja saattoi valita joko aktiivisen tai passiivisen roolin. Tällä oli suuri merkitys siihen, millaisia toimenpiteitä tehtiin sen jälkeen, kun oli arvioitu, ettei lastensuojeluilmoitusta tarvitse tehdä.