Työnantajan maksamien vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen verokohtelu
Heiskanen, Inka (2023)
Heiskanen, Inka
2023
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-02-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302202525
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302202525
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan työnantajan maksamien vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen verokohtelua työntekijän henkilökohtaisessa verotuksessa. Tarkoituksena on selvittää, minkälaisia edellytyksiä eläkevakuutusmaksuihin tuloverolain perusteella liittyy, jotta ne olisivat työntekijälle verovapaita työnantajan vakuutusmaksuja maksaessa. Lisäksi selvitetään, kuinka työnantajan ottamasta vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta aikanaan saatavaa eläkettä verotetaan ja mikä yhteys työnantajan maksamilla vapaaehtoisilla eläkevakuutusmaksuilla on työntekijän omien vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuuteen. Vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen verokohtelun tarkastelu on tärkeää, sillä niitä voidaan hyödyntää työntekijöiden sitouttamis- ja kannustinkeinona perustuen siihen, ettei eläkevakuutusmaksuja veroteta työntekijän ansiotulona vielä työnantajan vakuutusmaksuja maksaessa, vaan vasta kun eläkettä maksetaan. Koska tutkielman tarkoituksena on tulkita ja systematisoida eläkevakuutusmaksujen verokohteluun liittyvää voimassa olevaa oikeutta, tutkielma tehdään lainopillisella menetelmällä. Lainsäädännön tulkintaongelmien takia tutkielmassa kuitenkin esitetään myös de lege ferenda -kannanottoja.
Tutkielmassa havaittiin, että työnantajan ottamiin vapaaehtoisiin sekä yksilöllisiin että kollektiivisiin eläkevakuutuksiin tehtyjen vakuutusmaksujen verovapauteen liittyy verolainsäädännössä useita edellytyksiä. Verovapautta koskevat säännökset on kirjattu tuloverolain 54 d, 68 ja 96 a §:iin. Niiden perusteella sekä yksilöllisen että kollektiivisen eläkevakuutuksen täytyy olla otettu työntekijälle, työnantajan tulee maksaa vakuutusmaksut sekä olla ottanut eläkevakuutus eikä eläkevakuutuksella saa korvata palkanmaksua, jotta eläkevakuutusmaksut voivat olla työntekijälle verovapaita. Lisäksi vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksujen verovapauteen liittyy edellytyksiä vakuutusmaksujen vuosittaiseen määrään, eläkeikään, eläkkeen takaisinmaksuaikaan ja määrään sekä vakuutuksenantajaan liittyen. Kollektiivisen eläkevakuutuksen täytyy puolestaan olla otettu kollektiivisesti määritellylle henkilöryhmälle ja järjestää ryhmän sisällä yhtäläisin perustein, jotta eläkevakuutusmaksut voivat olla työntekijälle verovapaita.
Tutkielmassa tunnistettiin, että erityisesti sekä yksilöllisiin että kollektiivisiin eläkevakuutuksiin liittyvään palkanmaksun korvaamisen kieltoon sisältyy tulkintaongelmia. Ongelmat liittyvät pääosin siihen, ettei työnantajan ja työntekijän välillä ole vallitsevan oikeus- ja verotuskäytännön perusteella mahdollista verotuksellisesti tehokkaalla tavalla sopia edes erääntymättömän suorituksen osalta sellaisesta kokonaispalkkasopimuksesta, jossa työntekijä suostuu alentamaan aikaisempaa rahapalkkaansa, jotta tämä summa voidaan sijoittaa vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen. Samanlainen kokonaispalkkasopimus on kuitenkin mahdollista solmia uuden työntekijän kanssa. Siten palkanmaksun korvaamisen muodoista ehdotetaan kirjausta tuloverolakiin taikka selvennystä esimerkiksi lain esitöihin.
Tulkintaongelmia huomattiin liittyvän myös siihen, kuinka vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta saatavaa eläkettä verotetaan, jos työnantajan maksamat vakuutusmaksut eivät olekaan olleet työntekijälle verovapaita. Tällöin nimittäin muodostuu riski kaksinkertaisesta verotuksesta, jos vakuutuksesta saatava eläke verotettaisiin tuloverolain 61 §:n mukaisesti veronalaisena ansiotulona, vaikka eläkevakuutusmaksut olisi katsottu työntekijän veronalaiseksi tuloksi jo työnantajan niitä maksaessa. Asiasta ei ole tuloverolaissa erilisiä säännöksiä, vaan nykyinen verokohtelu perustuu kahteen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun. Molemmissa ratkaisuissa päädyttiin siihen, että eläkevakuutuksesta aikanaan maksettava eläke jää tuloverotuksen ulkopuolelle aikaisemmin verotettujen eläkevakuutusmaksujen määrään saakka. Ratkaisut eivät kuitenkaan anna tyhjentävää vastausta siihen, kuinka laajasti ratkaisuista luettavaa oikeusohjetta voidaan soveltaa. Oikeusvarmuuden lisäämiseksi olisikin hyvä, että asiasta olisi nimenomaiset säännökset.
Tutkielmassa havaittiin, että työnantajan ottamiin vapaaehtoisiin sekä yksilöllisiin että kollektiivisiin eläkevakuutuksiin tehtyjen vakuutusmaksujen verovapauteen liittyy verolainsäädännössä useita edellytyksiä. Verovapautta koskevat säännökset on kirjattu tuloverolain 54 d, 68 ja 96 a §:iin. Niiden perusteella sekä yksilöllisen että kollektiivisen eläkevakuutuksen täytyy olla otettu työntekijälle, työnantajan tulee maksaa vakuutusmaksut sekä olla ottanut eläkevakuutus eikä eläkevakuutuksella saa korvata palkanmaksua, jotta eläkevakuutusmaksut voivat olla työntekijälle verovapaita. Lisäksi vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksujen verovapauteen liittyy edellytyksiä vakuutusmaksujen vuosittaiseen määrään, eläkeikään, eläkkeen takaisinmaksuaikaan ja määrään sekä vakuutuksenantajaan liittyen. Kollektiivisen eläkevakuutuksen täytyy puolestaan olla otettu kollektiivisesti määritellylle henkilöryhmälle ja järjestää ryhmän sisällä yhtäläisin perustein, jotta eläkevakuutusmaksut voivat olla työntekijälle verovapaita.
Tutkielmassa tunnistettiin, että erityisesti sekä yksilöllisiin että kollektiivisiin eläkevakuutuksiin liittyvään palkanmaksun korvaamisen kieltoon sisältyy tulkintaongelmia. Ongelmat liittyvät pääosin siihen, ettei työnantajan ja työntekijän välillä ole vallitsevan oikeus- ja verotuskäytännön perusteella mahdollista verotuksellisesti tehokkaalla tavalla sopia edes erääntymättömän suorituksen osalta sellaisesta kokonaispalkkasopimuksesta, jossa työntekijä suostuu alentamaan aikaisempaa rahapalkkaansa, jotta tämä summa voidaan sijoittaa vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen. Samanlainen kokonaispalkkasopimus on kuitenkin mahdollista solmia uuden työntekijän kanssa. Siten palkanmaksun korvaamisen muodoista ehdotetaan kirjausta tuloverolakiin taikka selvennystä esimerkiksi lain esitöihin.
Tulkintaongelmia huomattiin liittyvän myös siihen, kuinka vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta saatavaa eläkettä verotetaan, jos työnantajan maksamat vakuutusmaksut eivät olekaan olleet työntekijälle verovapaita. Tällöin nimittäin muodostuu riski kaksinkertaisesta verotuksesta, jos vakuutuksesta saatava eläke verotettaisiin tuloverolain 61 §:n mukaisesti veronalaisena ansiotulona, vaikka eläkevakuutusmaksut olisi katsottu työntekijän veronalaiseksi tuloksi jo työnantajan niitä maksaessa. Asiasta ei ole tuloverolaissa erilisiä säännöksiä, vaan nykyinen verokohtelu perustuu kahteen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun. Molemmissa ratkaisuissa päädyttiin siihen, että eläkevakuutuksesta aikanaan maksettava eläke jää tuloverotuksen ulkopuolelle aikaisemmin verotettujen eläkevakuutusmaksujen määrään saakka. Ratkaisut eivät kuitenkaan anna tyhjentävää vastausta siihen, kuinka laajasti ratkaisuista luettavaa oikeusohjetta voidaan soveltaa. Oikeusvarmuuden lisäämiseksi olisikin hyvä, että asiasta olisi nimenomaiset säännökset.