Sosiaalityön tehtävät yksin maahan tulleiden alaikäisten kotoutumisen edistämisessä

Abstract

Pakolaiset ovat nousseet yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön, sillä Venäjän ja Ukrainan sodan takia heitä saapuu jatkuvasti niin Suomeen kuin muualle päin Eurooppaa. Suuri määrä pakolaisia tietää muutoksia myös sosiaalityön kentällä ja on tärkeää, että tarvittavat tiedot kulkeutuvat sosiaalityön tehtävissä toimivien työntekijöiden tietoon. Erityisesti yksin maahan tulleet alaikäiset ovat haavoittuva ryhmä, joka tarvitsee tukea tullessaan uuteen maahan ilman huoltajaa. Sosiaalityöllä onkin tärkeä rooli yksin tulleiden lasten ja nuorten pakolaisprosessissa ja palveluverkostojen kartoittamisessa. Tässä tutkielmassa tarkastelen millaisia sosiaalityöntekijän tehtäviä on havaittavissa yksin maahan tulleita alaikäisiä koskevissa haastattelututkimuksissa. Pohdin myös, miten nämä tehtävät mahdollisesti tukevat yksin maahan tulleiden alaikäisten kotoutumista.

Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistoon kuuluu 11 vertaisarvioitua kansainvälistä tutkimusartikkelia, jotka on kaikki julkaistu 2000-luvulla. Artikkelit ovat kvalitatiivisia ja perustuvat yksilö- ja ryhmähaastatteluihin sekä tapaustutkimuksiin. Kaikissa tutkimuksissa tuodaan esiin yksin maahan tulleiden alaikäisten uuteen maahan saapumisen prosessin eri vaiheita sekä tuotiin esiin sosiaalityöntekijän tehtäviä osana sitä. Osa artikkeleista käsitteli aihetta yksin maahan tulleiden nuorten ja osa heidän kanssaan toimivien sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Aineistoa on analysoitu sekä teemoittelun että teoriaohjaavan analyysin avulla.

Teemoittelun tuloksena tavoitin tutkimuksista kahdeksan erilaista sosiaalityölle kuuluvaa tehtävää. Osa tehtävistä keskittyy suoraan nuoreen sekä hänen tarpeidensa ja kokemustensa huomioimiseen. Nämä tehtävät ovat perustarpeiden turvaaminen, psyykkinen tukeminen, taustan ja kulttuurin huomioiminen sekä sosiaalisten suhteiden tukeminen. Nimesin teemat psykososiaaliseksi tukemiseksi. Toiset tehtävistä puolestaan ovat luonteeltaan byrokraattisempia ja tuovat esiin sosiaalityöntekijän velvollisuuksia suoran asiakastyön ulkopuolella. Nämä tehtävät ovat kokonaisuuden hallinta, kehittämistyö, lainmukaisten oikeuksien turvaaminen sekä moniammatillinen yhteistyö. Otsikoin nämä teemat hallinnollisbyrokraattisiksi tehtäviksi.

Analysoin artikkeleista löytämiäni sosiaalityön tehtäviä kotoutumisesta keräämäni teoriatiedon valossa. Tein vertailua löytämieni sosiaalityön tehtävien ja Friedrich Heckmannin (2005) luokittelemien kotoutumisen muotojen välillä ja pohdin sen kautta, millä tavoilla sosiaalityöntekijät voivat olla osa nuorten kotoutumista. Heckmannin määrittelemät kotoutumisen muodot ovat rakenteellinen, kulttuurinen, vuorovaikutuksellinen sekä identifioiva kotoutuminen.

Tulokset osoittivat, että sosiaalityön tehtävät tukevat yksin maahan tulleen nuoren kotoutumismahdollisuuksia hyvin laajasti. Vaikka kotoutumisen muodoiksi määriteltiin rakenteellinen, kulttuurinen, vuorovaikutuksellinen ja identifioiva kotoutuminen, nuoren kotoutumiseen vaikuttavat taustalla monet erilaiset tekijät. Määritelmän pohjalta ei voidakaan sanoa, että vain suoraan niihin vaikuttavat tekijät tukevat kotoutumista, vaan jokaisen kotoutumisen muodon taustalla on isoja kokonaisuuksia, jotka lopulta mahdollistavat kotoutumisen.

Tutkimuksessa luomani kuva sosiaalityöntekijän tehtävistä ja niiden kotouttavuudesta on ideaali siitä, minkälaista tukea sosiaalityön tulisi tarjota nuorelle. Kuitenkin monien tehtävien täyttäminen on haastavaa ja toisinaan jopa mahdotonta. Yksittäinen sosiaalityöntekijä ei mitenkään kykene täyttämään kaikkia lapsen tarpeita. Sen sijaan sosiaalityöntekijän tehtävät kokonaisuuden hallitsijana ja moniammatillisen yhteistyön tekijänä ovat erityisen tärkeitä ja mahdollistavat nuoren kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtimisen sekä kotoutumisen tukemisen.