Sosiaalityön vaikuttavuuden näkyminen aikuissosiaalityön asiakastilanteissa : KAIMeR-teorian sosiaalisten mekanismien mukaisesti tarkasteltuna

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen KAIMeR-teorian sosiaalisten mekanismien mukaan sosiaalityön vaikuttavuutta aikuissosiaalityön asiakastilanteissa. Tutkielmani tarkoituksena on osoittaa, miten sosiaalityön vaikuttavuus näkyy sosiaalisten mekanismien mukaan aikuissosiaalityön asiakastilanteissa. Vaikuttavuuden vaatimus on näkynyt voimakkaammin vasta 2010-luvulla sosiaali- ja terveydenhuollossa. Suomessa sosiaalityön vaikuttavuustutkimus on vielä hyvin alkuvaiheessa, etenkin aikuissosiaalityön osalta.

Tutkielmani teoriaosuudessa tarkastelen vaikuttavuuden käsitettä, vaikuttavuuden tutkimisen haasteita sosiaalityössä, aikuissosiaalityötä ja siihen liittyvää vaikuttavuustutkimusta sekä ruotsalaista sosiaalityön asiakastyön vaikutusten selittämiseen käytettyä KAIMeR-teoriaa. KAIMeR-teoriasta lähempään tarkasteluun olen ottanut sosiaaliset mekanismit, sillä niiden on pystytty aiemmissa tutkimuksissa osoittamaan selittävän sosiaalityön asiakastyön vaikuttavuutta. Tutkielmani olen toteuttanut systemaattisena laadullisena kirjallisuuskatsauksena, ja aineiston analyysiin olen käyttänyt teorialähtöistä sisällönanalyysia. Aineistoni koostuu kahdeksasta suomenkielisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, joissa on yhtä artikkelia lukuun ottamatta hyödynnetty kvalitatiivisia menetelmiä. Tuloksiani olen tarkastellut KAIMeR-teorian sosiaalisten mekanismien mukaisesti.

Tutkielmassani tulee ilmi, että aikuissosiaalityössä käytettävät sosiaaliset mekanismit ilmentävät omalta osaltaan sosiaalityön vaikuttavuutta asiakastilanteissa. Tuloksissani eniten esille nousevat sosiaalisista mekanismeista vastakaiku- ja haastamismekanismit. Vaikuttavuus näyttäytyy vastakaikumekanismien osalta sellaisissa aikuissosiaalityön asiakastilanteissa, joissa sosiaalityöntekijän toiminta, ominaisuudet ja työskentelytavat vaikuttavat siihen, että asiakas alkaa itse ottamaan vastuuta omasta muutosprosessistaan tai edes kykenee harkitsemaan ottamaan vastuuta tilanteestaan. Haastamismekanismissa sosiaalityön vaikuttavuus ilmenee asiakastilanteissa, joissa sosiaalityöntekijä pystyy tavoitteellisen työotteensa, palveluohjauksellisen tuen, informoivan ja tukevan työotteensa ja selontekojen avulla pysäyttämään asiakasta miettimään tilannettaan ja pohtimaan, mitä asiakas itse haluaa.

Sosiaalisista mekanismeista vähiten aineistoni tuloksissa esiintyy roolinylittämis- ja riskinottomekanismeja. Tuloksistani kuitenkin ilmenee, että vaikuttavuutta näkyy näidenkin mekanismien osalta. Sosiaalityöntekijän ihmisyys ja yhdenvertaisuus sekä kumppanuussuhteen luominen asiakkaan kanssa osoittaa, että asiakas kokee hyötyvänsä sosiaalityöntekijän tapaamisista. Riskinoton suhteen merkitykselliseksi koetaan saman sosiaalityöntekijän pysyvyys. Tällöin asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välille rakentuu luottamus ja ymmärrys. Pysyvyyden kautta tapaamiset sujuvat ja asioiminen koetaan myönteiseksi, jolloin asiakas pystyy ottamaan riskin oman tilanteensa suhteen ja valitsemaan muutoksen tai kykenee harkitsemaan muutosta.

Tulosteni perusteella aikuissosiaalityön asiakastilanteissa käytetään vaikuttavuutta osoittavia sosiaalisia mekanismeja monipuolisesti. Tutkielmassani kuitenkin avaan KAIMeR-teoriaa hyvin suppeasti vain sosiaalisten mekanismien avulla. Jatkossa teorian ja käytännön yhdistämistä tarvitaan enemmän, jotta sosiaalityön vaikuttavuutta pystytään arvioimaan tarkemmin.