Tobacco Control in Ghana : Evidence from Qualitative and Cross-sectional Studies
Singh, Arti (2023)
Singh, Arti
Tampere University
2023
Doctoral Programme in Epidemiology and Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-03-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2762-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2762-0
Kuvaus
IPPE
Tiivistelmä
Johdanto: Tupakka on edelleen yksi tärkeimmistä ennenaikaisen kuoleman ja sairauksien aiheuttajista maailmanlaajuisesti. Tupakoinnin yleisyys Afrikan alueella lisääntyy edelleen aggressiivisten markkinointistrategioiden ja tupakkatuotteiden yhä edullisemman saatavuuden vuoksi. Tupakanvalvontapolitiikkaa ja sen täytäntöönpanoa koskeva tutkimus on kuitenkin edelleen vähäistä useissa Afrikan maissa, kuten Ghanassa,. Tarvitaan paikallista näyttöä tietoisuuden lisäämiseksi ja räätälöityjen toimenpiteiden laatimiseksi, jotta voidaan tehokkaasti hillitä tupakoinnin yleistymistä alueella. Ghana on ratifioinut Maailman terveysjärjestön WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen (WHO FCTC) ja sillä on myös kansallinen tupakoinnin torjuntaa koskeva laki, mutta tupakoinnin torjuntatoimenpiteiden, kuten savukepakkausten varoitusten, savuttomuuslakien ja laittomien savukemarkkinoiden, täytäntöönpano ja valvonta on edelleen haasteellista.
Tutkimuksen tavoitteet: Arvioida tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien käsityksiä savukepakkausten kuvallisista ja tekstipohjaisista varoituksista, arvioida savuttomuuspolitiikan täytäntöönpanoa ravintola-alan yrityksissä ja määrittää laittomien savukemarkkinoiden laajuutta ja niihin liittyviä tekijöitä Ghanassa.
Menetelmät: Tutkimus I oli laadullinen tutkimus, jota varten toteutettiin fokusryhmäkeskusteluja (n=12), joihin osallistui 50 tupakoitsijaa ja 35 vähintään 15-vuotiasta tupakoimatonta henkilöä Kumasissa, Ghanassa. Tutkimukset II ja III olivat poikkileikkaustutkimuksia, joissa käytettiin strukturoitua havainnointitarkastuslistaa, ilmanlaadun mittauksia ja henkilökohtaisia kyselyitä satunnaisesti valittujen ravintola- alan yritysten henkilökunnan ja omistajien keskuudessa (n=154) kolmessa ghanalaisessa suurkaupungissa (Accra, Kumasi ja Tamale). Tutkimus IV oli poikkileikkaustutkimus, jossa kerättiin tyhjiä savukepakkauksia, jotka syntyivät yhtenä päivänä yksittäisten savukkeiden myynnistä ja jotka kerättiin savukkeiden myyjiltä viidessä ghanalaisessa suurkaupungissa ja kolmessa rajakaupungissa.
Tulokset: Tutkimuksen I tulokset osoittivat, että sekä tupakoitsijat että tupakoimattomat henkilöt pitivät kuvan ja tekstin yhdistäviä terveyvaroitusia tehokkaampina terveysviestien välittäjinä kuin pelkän kuvan tai pelkän tekstin varoituksia. Tekstipohjaisten varoitusten vaikutusten katsottiin olevan rajallisia tupakoitsijoiden heikon lukutaidon vuoksi. Keuhkosyöpää, sokeutta, aivohalvausta sekä kurkku- ja suusyöpää koskevien varoitusviestien koettiin vaikuttavan eniten tupakointikäyttäytymiseen.
Tutkimuksessa II havaittiin tupakointia kolmanneksessa käydyistä ravintola-alan yrityksistä. Sisäilman PM2,5-hiukkasten pitoisuus oli keskimäärin 14,6 µg/m3 (vaihteluväli: 5,2-349). PM2,5-pitoisuudet olivat korkeammat yrityksissä, joissa tupakointia havaittiin (28,3 µg/m3) kuin yrityksissä, joissa tupakointia ei havaittu (12,3 µg/m3).. Savuttomuuspolitiikan noudattamisaste oli alhaisin (59,5%) ja ilmanlaatu huonompi ravintola-alan yrityksissä Ghanan pääkaupungissa Accrassa kuin kahdessa muussa kaupungissa. Tutkimuksessa III ravintola-alan yritysten 142 työntekijästä/omistajasta 27,5 prosenttia tiesi Ghanan tupakoinnin torjuntaa koskevasta laista, 29 prosenttia tupakointikiellosta julkisilla paikoilla, 22 prosenttia savuttomista vyöhykkeistä ja 6,3 prosenttia tupakoinnin kieltävistä merkeistä. Accran vastaajien tietämys oli suurempi kuin Tamanalen vastaajien (OR=3,08; 95 % luottamusväli, CI: 1,10-8,60). Vaikka 80 prosenttia vastaajista kannatti savuttomuuspolitiikkaa, mielipiteet olivat vähemmän myönteisiä Accrassa kuin Tamalessa (OR=0,25; 95 prosentin CI: 0,08-0,71). Mitä tulee savuttomuuspolitiikan noudattamiseen ravintola-alan yritysten tyyppien mukaan, hotellit noudattivat sitä kolme kertaa todennäköisemmin kuin baarit ja pubit (OR=3,16; 95 % CI: 1,48-6,71).
Tutkimuksessa IV laittomat pakkaukset muodostivat 19,5 prosenttia (95% CI: 18,34-20,66) kaikista kahdeksassa ghanalaisessa kaupungissa kerätyistä pakkauksista (n=4461). Aflaossa (Ghanan ja Togon rajalla) ja Tamalessa (Ghanan ja Burkina Fason rajalla) oli eniten laittomia savukkeita (99 % ja 46 %, p<0,001). Suuri osa laittomista askeista oli peräisin rajamaista, kuten Togosta (51 %), Nigeriasta (14,8 %) ja Norsunluurannikolta (10,3 %). Vakioimattomat ja vakioidut logistiset regressiomallit osoittivat, että Ghanassa lähikaupoissa, rajakaupungeissa ja maan pohjoisella vyöhykkeellä myydyt savukkeet sekä halvemmat savukkeet olivat todennäköisemmin laittomia savukkeita kuin vertailuryhmien savukkeet (juomabaarit, muut kuin rajakaupungit, korkeamman hintainen pakkaus sekä keskimmäinen ja eteläinen vyöhyke).
Päätelmät: Tutkimustulokset osoitttavat, että varoitusmerkinnöillä, joissa yhdistyvät kuvat ja teksti, voi olla mahdollista vaikuttaa myönteisesti tupakointikäyttäytymiseen. Vaikka tupakoinnin rajoittaminen julkisilla paikoilla, kuten ravintola-alan yrityksissä, saa vahvaa kannatusta, ravintola-alan henkilökunnan tietämys nykyisestä savuttomuuspolitiikasta on heikko ja sen noudattaminen on vähäistä. Markkinoiden ja savukkeiden toimitusketjun valvontaa tulee tehostaa etenkin rajakaupungeissa ja maan pohjoisosissa, jotta laittomat savukemarkkinat saadaan kuriin.
Tutkimuksen tavoitteet: Arvioida tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien käsityksiä savukepakkausten kuvallisista ja tekstipohjaisista varoituksista, arvioida savuttomuuspolitiikan täytäntöönpanoa ravintola-alan yrityksissä ja määrittää laittomien savukemarkkinoiden laajuutta ja niihin liittyviä tekijöitä Ghanassa.
Menetelmät: Tutkimus I oli laadullinen tutkimus, jota varten toteutettiin fokusryhmäkeskusteluja (n=12), joihin osallistui 50 tupakoitsijaa ja 35 vähintään 15-vuotiasta tupakoimatonta henkilöä Kumasissa, Ghanassa. Tutkimukset II ja III olivat poikkileikkaustutkimuksia, joissa käytettiin strukturoitua havainnointitarkastuslistaa, ilmanlaadun mittauksia ja henkilökohtaisia kyselyitä satunnaisesti valittujen ravintola- alan yritysten henkilökunnan ja omistajien keskuudessa (n=154) kolmessa ghanalaisessa suurkaupungissa (Accra, Kumasi ja Tamale). Tutkimus IV oli poikkileikkaustutkimus, jossa kerättiin tyhjiä savukepakkauksia, jotka syntyivät yhtenä päivänä yksittäisten savukkeiden myynnistä ja jotka kerättiin savukkeiden myyjiltä viidessä ghanalaisessa suurkaupungissa ja kolmessa rajakaupungissa.
Tulokset: Tutkimuksen I tulokset osoittivat, että sekä tupakoitsijat että tupakoimattomat henkilöt pitivät kuvan ja tekstin yhdistäviä terveyvaroitusia tehokkaampina terveysviestien välittäjinä kuin pelkän kuvan tai pelkän tekstin varoituksia. Tekstipohjaisten varoitusten vaikutusten katsottiin olevan rajallisia tupakoitsijoiden heikon lukutaidon vuoksi. Keuhkosyöpää, sokeutta, aivohalvausta sekä kurkku- ja suusyöpää koskevien varoitusviestien koettiin vaikuttavan eniten tupakointikäyttäytymiseen.
Tutkimuksessa II havaittiin tupakointia kolmanneksessa käydyistä ravintola-alan yrityksistä. Sisäilman PM2,5-hiukkasten pitoisuus oli keskimäärin 14,6 µg/m3 (vaihteluväli: 5,2-349). PM2,5-pitoisuudet olivat korkeammat yrityksissä, joissa tupakointia havaittiin (28,3 µg/m3) kuin yrityksissä, joissa tupakointia ei havaittu (12,3 µg/m3).. Savuttomuuspolitiikan noudattamisaste oli alhaisin (59,5%) ja ilmanlaatu huonompi ravintola-alan yrityksissä Ghanan pääkaupungissa Accrassa kuin kahdessa muussa kaupungissa. Tutkimuksessa III ravintola-alan yritysten 142 työntekijästä/omistajasta 27,5 prosenttia tiesi Ghanan tupakoinnin torjuntaa koskevasta laista, 29 prosenttia tupakointikiellosta julkisilla paikoilla, 22 prosenttia savuttomista vyöhykkeistä ja 6,3 prosenttia tupakoinnin kieltävistä merkeistä. Accran vastaajien tietämys oli suurempi kuin Tamanalen vastaajien (OR=3,08; 95 % luottamusväli, CI: 1,10-8,60). Vaikka 80 prosenttia vastaajista kannatti savuttomuuspolitiikkaa, mielipiteet olivat vähemmän myönteisiä Accrassa kuin Tamalessa (OR=0,25; 95 prosentin CI: 0,08-0,71). Mitä tulee savuttomuuspolitiikan noudattamiseen ravintola-alan yritysten tyyppien mukaan, hotellit noudattivat sitä kolme kertaa todennäköisemmin kuin baarit ja pubit (OR=3,16; 95 % CI: 1,48-6,71).
Tutkimuksessa IV laittomat pakkaukset muodostivat 19,5 prosenttia (95% CI: 18,34-20,66) kaikista kahdeksassa ghanalaisessa kaupungissa kerätyistä pakkauksista (n=4461). Aflaossa (Ghanan ja Togon rajalla) ja Tamalessa (Ghanan ja Burkina Fason rajalla) oli eniten laittomia savukkeita (99 % ja 46 %, p<0,001). Suuri osa laittomista askeista oli peräisin rajamaista, kuten Togosta (51 %), Nigeriasta (14,8 %) ja Norsunluurannikolta (10,3 %). Vakioimattomat ja vakioidut logistiset regressiomallit osoittivat, että Ghanassa lähikaupoissa, rajakaupungeissa ja maan pohjoisella vyöhykkeellä myydyt savukkeet sekä halvemmat savukkeet olivat todennäköisemmin laittomia savukkeita kuin vertailuryhmien savukkeet (juomabaarit, muut kuin rajakaupungit, korkeamman hintainen pakkaus sekä keskimmäinen ja eteläinen vyöhyke).
Päätelmät: Tutkimustulokset osoitttavat, että varoitusmerkinnöillä, joissa yhdistyvät kuvat ja teksti, voi olla mahdollista vaikuttaa myönteisesti tupakointikäyttäytymiseen. Vaikka tupakoinnin rajoittaminen julkisilla paikoilla, kuten ravintola-alan yrityksissä, saa vahvaa kannatusta, ravintola-alan henkilökunnan tietämys nykyisestä savuttomuuspolitiikasta on heikko ja sen noudattaminen on vähäistä. Markkinoiden ja savukkeiden toimitusketjun valvontaa tulee tehostaa etenkin rajakaupungeissa ja maan pohjoisosissa, jotta laittomat savukemarkkinat saadaan kuriin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4946]