Innovaation diffuusion esteet ja ajurit kiinteistö- ja rakennusalan toimintaympäristössä
Mantere, Helena (2023)
Mantere, Helena
2023
Rakennustekniikan DI-ohjelma - Master's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-02-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302082194
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302082194
Tiivistelmä
Diplomityö käsittelee tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden diffuusiota kiinteistö- ja rakennusalan institutionalisoituneessa toimintaympäristössä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut tunnistaa tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden diffuusion esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla. Tutkimus on toteutettu laadullisena teemahaastattelututkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla terveysturvallisia ratkaisuja kehittävien yritysten edustajia.
Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan institutionaalista teoriaa, sosioteknisen muutoksen mallia ja innovaation diffuusioteoriaa. Institutionaalisen teorian avulla muodostetaan käsitys kiinteistö- ja rakennusalan institutionaalisesta toimintaympäristöstä. Sosioteknisen muutoksen mallin avulla tarkastellaan sosioteknisen muutoksen kolmea tasoa, jotka ovat makro-, meso- ja mikrotaso. Sosioteknisen muutoksen mallin, institutionaalisen teorian ja innovaation diffuusioteorian avulla innovaatioiden käyttöönoton ja leviämisen esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla tarkastellaan tutkimuksessa monipuolisesti eri näkökulmista.
Tutkimuksen tuloksissa tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden diffuusion esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla tunnistetaan makro-, meso- ja mikrotasolta. Makrotasolla innovaation diffuusioon vaikuttavina tekijöinä korostuvat kansallinen kulttuuri sekä useat mega- ja muutostrendit, kuten ilmastonmuutos, digitalisaatio, työn murros ja koronapandemia. Mesotasolla diffuusioon vaikuttavina keskeisinä tekijöinä tunnistetaan regulaatio, alan vakiintuneet käytännöt ja toimintatavat, yhteistyö ja luottamus sekä asiakassuhteiden jatkuvuus. Mikrotasolla diffuusioon vaikuttavina tekijöinä korostuvat asenteet, innovaatioiden kompleksi-suus ja innovaatioiden kehittäjien resurssit. Instituutioiden regulatiivisten, normatiivisten ja kulttuuris-kognitiivisten elementtien tunnistetaan vaikuttavan innovaatioiden diffuusioon kaikilla kolmella tasolla. Johtopäätöksissä esitetään analysoinnin tulosten ja teorian pohjalta tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden diffuusion esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla. Keskeisinä tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden käyttöönoton ja diffuusion esteinä innovaatioiden kehittäjien näkökulmasta koettiin olevan alan vakiintuneet käytännöt, kuten kustannuskeskeisyys, vähäinen yhteistyö sekä puutteellinen viestintä. Myös innovaatioiden kompleksisuus, tilaajien, investorien ja kiinteistönomistajien kielteiset asenteet ja lainsäädännön puuttuminen koettiin innovaatioiden diffuusion keskeisinä esteinä. Lisäksi innovaatioiden käyttöönoton ja diffuusion tunnistettiin usein vaativan niin kutsutun impulssin antajan, kuten muutoksen lainsäädännössä, jonka seurauksena alan arvoverkoston osapuolet ovat pakotettuja reagoimaan muuttuneisiin vaatimuksiin.
Toisaalta johtopäätöksissä tunnistettiin, että innovaatioiden käyttöönoton ja diffuusion edellytyksenä on, että innovaatio vastaa asiakkaan tarpeita. Innovaation tuottaman arvo tulee myös olla asiakkaalle selkeää ja konkreettista. Asiakkaiden tarpeisiin tunnistettiin pystyttävän vastaamaan parhaiten yhteiskehittämisellä ja -innovoinnilla. Asiakkaiden tunnistettiin myös ymmärtävän laajempien kokonaisratkaisujen tuottamaa arvoa yksittäisiä innovaatioita paremmin. Lisäksi riittävä ja selkeä viestintä innovaatioiden tuottamista hyödyistä tunnistettiin diffuusiota edistäväksi tekijäksi. Samoin asiakassuhteiden jatkuvuudella ja luottamuksen rakentamisella innovaatioiden kehittäjien ja asiakkaiden välille koettiin olevan edistäviä vaikutuksia innovaatioiden käyttöönottoon ja leviämiseen alalla.
Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan institutionaalista teoriaa, sosioteknisen muutoksen mallia ja innovaation diffuusioteoriaa. Institutionaalisen teorian avulla muodostetaan käsitys kiinteistö- ja rakennusalan institutionaalisesta toimintaympäristöstä. Sosioteknisen muutoksen mallin avulla tarkastellaan sosioteknisen muutoksen kolmea tasoa, jotka ovat makro-, meso- ja mikrotaso. Sosioteknisen muutoksen mallin, institutionaalisen teorian ja innovaation diffuusioteorian avulla innovaatioiden käyttöönoton ja leviämisen esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla tarkastellaan tutkimuksessa monipuolisesti eri näkökulmista.
Tutkimuksen tuloksissa tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden diffuusion esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla tunnistetaan makro-, meso- ja mikrotasolta. Makrotasolla innovaation diffuusioon vaikuttavina tekijöinä korostuvat kansallinen kulttuuri sekä useat mega- ja muutostrendit, kuten ilmastonmuutos, digitalisaatio, työn murros ja koronapandemia. Mesotasolla diffuusioon vaikuttavina keskeisinä tekijöinä tunnistetaan regulaatio, alan vakiintuneet käytännöt ja toimintatavat, yhteistyö ja luottamus sekä asiakassuhteiden jatkuvuus. Mikrotasolla diffuusioon vaikuttavina tekijöinä korostuvat asenteet, innovaatioiden kompleksi-suus ja innovaatioiden kehittäjien resurssit. Instituutioiden regulatiivisten, normatiivisten ja kulttuuris-kognitiivisten elementtien tunnistetaan vaikuttavan innovaatioiden diffuusioon kaikilla kolmella tasolla. Johtopäätöksissä esitetään analysoinnin tulosten ja teorian pohjalta tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden diffuusion esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla. Keskeisinä tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden käyttöönoton ja diffuusion esteinä innovaatioiden kehittäjien näkökulmasta koettiin olevan alan vakiintuneet käytännöt, kuten kustannuskeskeisyys, vähäinen yhteistyö sekä puutteellinen viestintä. Myös innovaatioiden kompleksisuus, tilaajien, investorien ja kiinteistönomistajien kielteiset asenteet ja lainsäädännön puuttuminen koettiin innovaatioiden diffuusion keskeisinä esteinä. Lisäksi innovaatioiden käyttöönoton ja diffuusion tunnistettiin usein vaativan niin kutsutun impulssin antajan, kuten muutoksen lainsäädännössä, jonka seurauksena alan arvoverkoston osapuolet ovat pakotettuja reagoimaan muuttuneisiin vaatimuksiin.
Toisaalta johtopäätöksissä tunnistettiin, että innovaatioiden käyttöönoton ja diffuusion edellytyksenä on, että innovaatio vastaa asiakkaan tarpeita. Innovaation tuottaman arvo tulee myös olla asiakkaalle selkeää ja konkreettista. Asiakkaiden tarpeisiin tunnistettiin pystyttävän vastaamaan parhaiten yhteiskehittämisellä ja -innovoinnilla. Asiakkaiden tunnistettiin myös ymmärtävän laajempien kokonaisratkaisujen tuottamaa arvoa yksittäisiä innovaatioita paremmin. Lisäksi riittävä ja selkeä viestintä innovaatioiden tuottamista hyödyistä tunnistettiin diffuusiota edistäväksi tekijäksi. Samoin asiakassuhteiden jatkuvuudella ja luottamuksen rakentamisella innovaatioiden kehittäjien ja asiakkaiden välille koettiin olevan edistäviä vaikutuksia innovaatioiden käyttöönottoon ja leviämiseen alalla.