Alle 50-vuotiaiden munuaissyöpäpotilaiden etiologia, leikkaushoidon tulokset ja ennuste : Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1998-2017 diagnosoidut ja leikkaushoidetut potilaat
Paavilainen, Pinja (2023)
Paavilainen, Pinja
2023
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-02-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302032031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302032031
Tiivistelmä
Urologisista syövistä munuaissyöpä on kolmanneksi yleisin ja huonoennusteisin. Suomessa todetaan vuosittain noin 900–1000 uutta munuaissyöpätapausta, joista noin 8,5 % todetaan alle 50-vuotiailta. Munuaissyövän tärkein ja ainoa kuratiivinen hoito on leikkaus, jossa poistetaan joko kokonaan toinen munuainen tai vain osa munuaisesta. Tunnettuja munuaissyövän riskitekijöitä ovat tupakointi, lihavuus ja korkea verenpaine. Nuoren iän on todettu olevan ennustetta parantava tekijä. Tämän työn tarkoituksena on verrata nuorten (alle 50 v) munuaissyöpäpotilaiden etiologiaa, leikkaushoidon tuloksia ja ennustetta ≥ 50-vuotiaisiin potilaisiin.
Tutkimusaineistoon sisältyi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS) vuosina 1998–2017 diagnosoidut ja leikkaushoidetut munuaissyöpäpotilaat. Tutkimus on retrospektiivinen ja aineisto kerättiin TAYS:n potilastietokannasta. Tapaukset, joissa ei ollut tietoa leikkauksesta, kasvaimen histologiasta tai 1, 5 tai 10 vuoden elossaolosta, suljettiin pois. Lopulliseen analyysiin sisältyi 474 tapausta. Näistä 50 tapausta oli alle 50-vuotiaita ja 424 tapausta oli 50-vuotiaita tai vanhempia. Näitä kahta ryhmää vertailtiin keskenään.
Potilasryhmien välillä kliinisesti merkitseviä eroja oli sukupuolijakaumassa, tupakointistatuksessa ja ASA-luokassa. Nuoremmassa ryhmässä oli enemmän miehiä suhteessa naisiin, suurempi osa tupakoi diagnoosihetkellä ja ASA-luokka oli matalampi. Painoindeksissä, sairastavuudessa tai siinä, oliko potilaalla oireita diagnoosihetkellä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Alle 50-vuotiailla kasvain oli keskimäärin pienempi ja pT-luokka matalampi kuin ≥ 50-vuotiailla. Leikkauksen aikaisissa komplikaatioissa, leikkausvuodon määrässä tai leikkauksesta toipumisessa ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Nuoremmasta ryhmästä 62 % oli elossa viiden vuoden jälkeen leikkauksesta ja 58 % oli elossa vielä 10 vuoden jälkeen leikkauksesta. Vastaavat luvut iäkkäämmässä ryhmässä olivat 46,7 % ja 32,3 %.
Edellä esitetyt tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimustulosten kanssa ja vahvistavat niitä. Tutkimuksen vahvuutena oli pitkä seuranta-aika ja heikkoutena retrospektiivinen tutkimusasetelma. Jatkossa vastaavanlaista tutkimusta lääkehoidetuista potilaista tarvitaan. Lisäksi termoablaatiohoidon tulosten vertaaminen leikkaushoidon tuloksiin nuorilla potilailla on tarpeen. Tulevaisuudessa myös elintapojen, kuten ruokavalion ja liikunnan määrän, vaikutusta munuaissyövän riskiin ja ennusteeseen on syytä tutkia.
Tutkimusaineistoon sisältyi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS) vuosina 1998–2017 diagnosoidut ja leikkaushoidetut munuaissyöpäpotilaat. Tutkimus on retrospektiivinen ja aineisto kerättiin TAYS:n potilastietokannasta. Tapaukset, joissa ei ollut tietoa leikkauksesta, kasvaimen histologiasta tai 1, 5 tai 10 vuoden elossaolosta, suljettiin pois. Lopulliseen analyysiin sisältyi 474 tapausta. Näistä 50 tapausta oli alle 50-vuotiaita ja 424 tapausta oli 50-vuotiaita tai vanhempia. Näitä kahta ryhmää vertailtiin keskenään.
Potilasryhmien välillä kliinisesti merkitseviä eroja oli sukupuolijakaumassa, tupakointistatuksessa ja ASA-luokassa. Nuoremmassa ryhmässä oli enemmän miehiä suhteessa naisiin, suurempi osa tupakoi diagnoosihetkellä ja ASA-luokka oli matalampi. Painoindeksissä, sairastavuudessa tai siinä, oliko potilaalla oireita diagnoosihetkellä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Alle 50-vuotiailla kasvain oli keskimäärin pienempi ja pT-luokka matalampi kuin ≥ 50-vuotiailla. Leikkauksen aikaisissa komplikaatioissa, leikkausvuodon määrässä tai leikkauksesta toipumisessa ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Nuoremmasta ryhmästä 62 % oli elossa viiden vuoden jälkeen leikkauksesta ja 58 % oli elossa vielä 10 vuoden jälkeen leikkauksesta. Vastaavat luvut iäkkäämmässä ryhmässä olivat 46,7 % ja 32,3 %.
Edellä esitetyt tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimustulosten kanssa ja vahvistavat niitä. Tutkimuksen vahvuutena oli pitkä seuranta-aika ja heikkoutena retrospektiivinen tutkimusasetelma. Jatkossa vastaavanlaista tutkimusta lääkehoidetuista potilaista tarvitaan. Lisäksi termoablaatiohoidon tulosten vertaaminen leikkaushoidon tuloksiin nuorilla potilailla on tarpeen. Tulevaisuudessa myös elintapojen, kuten ruokavalion ja liikunnan määrän, vaikutusta munuaissyövän riskiin ja ennusteeseen on syytä tutkia.