Типология дискурсов ядерного сдерживания в журнале «Военная мысль» (2018–2022)
Ristola, Taneli (2023)
Ristola, Taneli
2023
Venäjän kielen ja kulttuurin maisteriohjelma - Master's Programme in Russian Language and Culture
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-02-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302011942
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302011942
Tiivistelmä
Ydinaseista ja ydinsodasta on tullut osa jokapäiväistä keskustelua Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022. Tähän päivään saakka ydinsota on kuitenkin jäänyt teorian tasolle, eikä ydinaseita ole käytetty taistelutilanteessa vuoden 1945 jälkeen. Siitä huolimatta ydinaseet ovat voimapolitiikan välineitä, ja tätä politiikkaa tehdään ennen kaikkea sanoin. Ydinaseiden käytöllä uhkaaminen ja pidäkkeen luominen muiden valtioiden ydinaseiden käytölle ovat diskursiivisia keinoja ydinasevallan aseman parantamiselle osana kansainvälistä yhteisöä.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nyky-Venäjän ydinasepidäkediskursseja. Tutkielmassa perehdytään ydinasepidäkettä ja -strategiaa tutkivien sotilaspoliittisten artikkelien diskursseihin ja retoriikkaan. Tutkielman tutkimusmateriaaliksi on valittu kuusi ”Vojennaja mysl”-aikakauslehdessä julkaistua artikkelia. ”Vojennaja mysl” on Venäjän puolustusministeriön keskeisin sotilaspoliittinen ja sotilasteoreettinen julkaisu, jossa upseerit, tutkijat ja asiantuntijat analysoivat sotilaspoliittisia kysymyksiä muun muassa geopoliittisesta näkökulmasta.
Tässä opinnäytetyössä pyritään määrittelemään artikkeleiden keskeiset diskurssit vertaamalla niiden sisältöä Vladimir Putinin vuoden 2018 linjapuheeseen, jossa ilmoitettiin Venäjän strategisen aseistuksen uudistamisesta ja Venäjän uudesta ydinpidäkestrategiasta. Tutkielman tavoite on osoittaa artikkeleiden diskurssien ja Putinin linjapuheen väliset samankaltaisuudet ja eroavuudet, tarkastella diskurssien kehittymistä valittuna ajanjaksona, sekä arvioida diskurssien retorisia keinoja. Tutkielmassa pyritään muodostamaan käsitys hegemonisista ydinasepidäkediskursseista nyky-Venäjällä analysoimaan niitä diskursiivisretorisia keinoja, joiden avulla Venäjän ydinasevaltion identiteetti konstruoidaan ydinasepidäkekeskustelussa.
Tutkielmassa sovelletaan Norman Fairclough’n kriittistä diskurssianalyysia. Analyysin syventämiseksi tutkielmassa käytetään diskurssiteorian lisäksi myös puheteko- ja puhegenreteorioita. Koska ydinasepidäkediskurssi on paitsi kielitieteellinen myös poliittinen ilmiö, on tämä tutkielma luonteeltaan niin ikään poikkitieteellinen: tutkimusmateriaalin diskurssien ja retoriikan poliittisen kontekstin ymmärtämiseksi tässä opinnäytteessä sovelletaan Aleksander Wendtin kansainvälisen politiikan konstruktivistista teoriaa. Kielitieteen ja politiikan tutkimuksen poikkitieteellinen synteesi auttaa muodostamaan monipuolisen kokonaiskäsityksen ydinasepidäkediskursseista ja niiden merkityksestä Venäjän ydinasevaltion identiteetin konstruktiolle.
Tutkimusmateriaalia analysoitaessa ”Vojennaja mysl’in” artikkeleista tunnistettiin muutamia yhteneviä diskursseja Putinin Venäjän ydinasepidäkettä ja -strategiaa uudistaneen vuoden 2018 linjapuheen kanssa. Yhtenevät diskurssit ovat: Yhdysvaltain väitetyt rikkomukset ydinasepidäkettä koskevien sopimusten suhteen, Venäjän strategisten aseiden uuden sukupolven esittely ja Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinasedoktriinien vertailu. Artikkeleiden kirjoittajat esittivät Putinin tavoin, että Venäjän on ryhdyttävä toimeen Yhdysvaltain maailmaherruuspyrkimysten rajaamiseksi sekä strategisen tasapainon palauttamiseksi näiden kahden ydinasesuurvallan välille.
Kriittinen diskurssianalyysin osoittaa, että artikkeleiden ja Putinin linjapuheen väliltä on havaittavissa Putinin puheen hegemoninen positio. Artikkeleiden argumentaatio ei poikkea Putinin linjapuheen keskeisistä diskursseista. Konstruktivistinen analyysi osoittaa artikkeleiden konstruoivan kaksijakoista identiteettiä: Venäjä on yhtäältä Yhdysvaltain aggression uhri ja toisaalta kansainvälistä stabiiliutta ja voimatasapainoa edistämään pyrkivä sovittelija. Tämä vastaa Alexander Wendtin teoriaa valtion identiteetin kehittymisestä: valtioiden identiteetit määrittyvät muiden valtioiden kanssa käytävän vuorovaikutuksen kautta.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nyky-Venäjän ydinasepidäkediskursseja. Tutkielmassa perehdytään ydinasepidäkettä ja -strategiaa tutkivien sotilaspoliittisten artikkelien diskursseihin ja retoriikkaan. Tutkielman tutkimusmateriaaliksi on valittu kuusi ”Vojennaja mysl”-aikakauslehdessä julkaistua artikkelia. ”Vojennaja mysl” on Venäjän puolustusministeriön keskeisin sotilaspoliittinen ja sotilasteoreettinen julkaisu, jossa upseerit, tutkijat ja asiantuntijat analysoivat sotilaspoliittisia kysymyksiä muun muassa geopoliittisesta näkökulmasta.
Tässä opinnäytetyössä pyritään määrittelemään artikkeleiden keskeiset diskurssit vertaamalla niiden sisältöä Vladimir Putinin vuoden 2018 linjapuheeseen, jossa ilmoitettiin Venäjän strategisen aseistuksen uudistamisesta ja Venäjän uudesta ydinpidäkestrategiasta. Tutkielman tavoite on osoittaa artikkeleiden diskurssien ja Putinin linjapuheen väliset samankaltaisuudet ja eroavuudet, tarkastella diskurssien kehittymistä valittuna ajanjaksona, sekä arvioida diskurssien retorisia keinoja. Tutkielmassa pyritään muodostamaan käsitys hegemonisista ydinasepidäkediskursseista nyky-Venäjällä analysoimaan niitä diskursiivisretorisia keinoja, joiden avulla Venäjän ydinasevaltion identiteetti konstruoidaan ydinasepidäkekeskustelussa.
Tutkielmassa sovelletaan Norman Fairclough’n kriittistä diskurssianalyysia. Analyysin syventämiseksi tutkielmassa käytetään diskurssiteorian lisäksi myös puheteko- ja puhegenreteorioita. Koska ydinasepidäkediskurssi on paitsi kielitieteellinen myös poliittinen ilmiö, on tämä tutkielma luonteeltaan niin ikään poikkitieteellinen: tutkimusmateriaalin diskurssien ja retoriikan poliittisen kontekstin ymmärtämiseksi tässä opinnäytteessä sovelletaan Aleksander Wendtin kansainvälisen politiikan konstruktivistista teoriaa. Kielitieteen ja politiikan tutkimuksen poikkitieteellinen synteesi auttaa muodostamaan monipuolisen kokonaiskäsityksen ydinasepidäkediskursseista ja niiden merkityksestä Venäjän ydinasevaltion identiteetin konstruktiolle.
Tutkimusmateriaalia analysoitaessa ”Vojennaja mysl’in” artikkeleista tunnistettiin muutamia yhteneviä diskursseja Putinin Venäjän ydinasepidäkettä ja -strategiaa uudistaneen vuoden 2018 linjapuheen kanssa. Yhtenevät diskurssit ovat: Yhdysvaltain väitetyt rikkomukset ydinasepidäkettä koskevien sopimusten suhteen, Venäjän strategisten aseiden uuden sukupolven esittely ja Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinasedoktriinien vertailu. Artikkeleiden kirjoittajat esittivät Putinin tavoin, että Venäjän on ryhdyttävä toimeen Yhdysvaltain maailmaherruuspyrkimysten rajaamiseksi sekä strategisen tasapainon palauttamiseksi näiden kahden ydinasesuurvallan välille.
Kriittinen diskurssianalyysin osoittaa, että artikkeleiden ja Putinin linjapuheen väliltä on havaittavissa Putinin puheen hegemoninen positio. Artikkeleiden argumentaatio ei poikkea Putinin linjapuheen keskeisistä diskursseista. Konstruktivistinen analyysi osoittaa artikkeleiden konstruoivan kaksijakoista identiteettiä: Venäjä on yhtäältä Yhdysvaltain aggression uhri ja toisaalta kansainvälistä stabiiliutta ja voimatasapainoa edistämään pyrkivä sovittelija. Tämä vastaa Alexander Wendtin teoriaa valtion identiteetin kehittymisestä: valtioiden identiteetit määrittyvät muiden valtioiden kanssa käytävän vuorovaikutuksen kautta.