Steven C. Hayes: pragmaattisen ajattelun puolestapuhuja

Abstract

Steven C. Hayes (1948–) on yhdysvaltalainen kliininen psykologi ja Nevada Foundation Professor Nevadan yliopistossa. Hän on uransa aikana keskittynyt ihmisten korkeampien kognitiivisten toimintojen ymmärtämiseen käyttäytymisanalyyttisesta perspektiivistä, minkä seurauksena on muotoutunut suhdekehysteoria eli käyttäytymisanalyyttinen selitys kielestä ja kognitiosta. Mediassa Hayes kuitenkin esitetään enimmäkseen hyväksymis- ja omistautumisterapian yhtenä kehittäjänä. Hayesin työssä keskeistä ovat vankat filosofiset perusoletukset, joiden varaan muu työ rakentuu. Hayes onkin muotoillut akateemisen uransa varhaisina vuosina tieteenfilosofian, joka tunnetaan funktionaalisena kontekstualismina ja jonka tarkasteluun tässä esseessä erityisesti keskitytään. Funktionaalisen kontekstualismin juuret ovat pragmaattisessa ajatteluperinteessä ja F. B. Skinnerin työssä. Funktionaalinen kontekstualismi on pragmaattisen ajattelun muoto, jonka analyyttisena tavoitteena on tapahtumien tai käyttäytymisen ennustaminen ja tapahtumiin tai käyttäytymiseen vaikuttaminen. Sen analyysiyksikkönä on tekeminen kontekstissaan, mikä tarkoittaa, että tekemistä tarkastellaan kontekstisidonnaisena. Funktionaalinen kontekstualismi on ehdotettu esitettäväksi yhtenä tieteenfilosofisena maailmankatsomuksena Yhdysvaltain kognitiivisen ja käyttäytymisterapian tohtorikoulutuksessa. Hayesin merkitys psykologialle tieteenä ja ammattikäytäntönä näyttäytyy filosofisen tason lisäksi teoreettisella ja kliinisellä tasolla. Suhdekehysteoria väittää, että kieli on opittua, joten se sijoittuu kieltä koskevassa ”opittua vs. synnynnäistä” -kiistassa selkeästi oppimisnäkökulman puolelle. Käyttäytymisanalyyttisen selityksen olemassaolo koskien kieltä merkitsee funktionaaliselle behavioraaliselle ajattelulle uutta mahdollisuutta, sillä yksi syy behaviorismin hiipumiselle oli puutteellinen selitys korkeammista kognitiivisista toiminnoista, etenkin kielestä. Hyväksymis- ja omistautumisterapia puolestaan on yksi esimerkki prosessipohjaisesta terapiasta, jossa interventiot kohdistetaan mielenterveyshäiriöiden sijaan taustalla piileviin biopsykososiaalisiin prosesseihin. Hayes yhdessä muiden prosessipohjaista terapiaa kannattavien kanssa siis haastaa syndroomiin perustuvan mielenterveysongelmien luokittelun ja hoidon.