Effects of Cobalt Exposure on the Respiratory System and the Heart Among Cobalt Production Workers
Linna, Asko (2023)
Linna, Asko
Tampere University
2023
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-03-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2747-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2747-7
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erityisesti pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia hengityselimistöön ja sydänlihakseen koboltin ja sen yhdisteiden valmistuksessa. Hengityselimistöä koskeva tutkimus oli kaksiosainen. Epidemiologisessa osassa tutkittiin altistumisen vaikutusta hengityselimistön toimintaan, oireistoon ja mahdollisiin sairauksiin. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat ne nykyiset ja entiset työntekijät, jotka olivat työskennelleet koboltin tuotannossa vähintään kymmenen vuotta (110 miestä). Vertailuryhmä koostui 140 altistumattomasta työntekijästä. Tutkimusmenetelminä olivat kysely, keuhkojen röntgenkuvaus, spirometria, diffuusiokapasiteetin mittaus ja seerumin Clara cell -proteiinin (CC16) määritys. Hengityselintutkimuksen toisessa osassa analysoitiin 22 kobolttiastmatapausta, joissa diagnoosi oli varmistettu Työterveyslaitoksella tehdyllä spesifisellä altistuskokeella.
Sydäntutkimukset tehtiin vuosina 2000 ja 2006. Ensimmäisen poikkileikkaustutkimuksen kohteena olivat vähintään vuoden kobolttituotannossa työskennelleet nykyiset työntekijät (203 miestä) ja vertailuryhmä, joka muodostui 94 altistumattomasta saman teollisuusalueen työntekijästä. Tutkimusmenetelminä olivat kysely, laboratoriotestit, verenpaineen mittaus ja EKG. Näiden lisäksi tehtiin 122 koboltille kumulatiivisesti eniten altistuneelle ja 60 iän mukaan kaltaistetulle verrokille sydämen kaikukardiografiatutkimus. Seurantatutkimukseen osallistuivat ne koboltille altistuneet työntekijät, jotka olivat jatkaneet työskentelyä kobolttitehtaalla vuoden 2000 jälkeen ja jotka olivat kuuluneet kaikukardiografialla tutkittujen ryhmään. Vertailuryhmään kuuluneista tutkittiin ne, jotka niin ikään olivat osallistuneet mainittuun tutkimukseen. Ryhmien koot olivat 93 ja 49 miestä. Tutkimusmenetelmät olivat samat kuin vuoden 2000 tutkimuksessa, täydennettynä kudosdopplerilla ja EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnillä (Holter). Koska tutkimusmenetelmät olivat osittain erilaiset, vuoden 2006 tulokset käsiteltiin uutena poikkileikkaustutkimuksena käyttäen samoja tilastollisia menetelmiä kuin vuonna 2000.
Epidemiologisten tutkimustulosten analyyseissä käytettiin metallialtistumisen mittayksikkönä mg-vuotta, hengityselintutkimuksessa kaasualtistumisen yksikkö oli vastaavasti ppm-vuosi. Kumulatiivinen altistuminen oli määritetty kaikille altistuneille tutkituille.
Hengityselintutkimuksen kyselyosiossa ilmoittivat koboltin tuotannossa altistuneet työntekijät astman kaltaisia oireita huomattavasti useammin kuin altistumattomat verrokit. Pienten hengitysteiden toimintaa kuvaavat virtausarvot, MEF50 ja MEF25, olivat merkitsevästi huonommat tupakoivilla altistuneilla kuin tupakoivilla altistumattomilla työntekijöllä. Altistuneista yhdellä todettiin uusi koboltin aiheuttama ammattiastma, sen sijaan kovametallitautia tai fibrosoivaa alveoliittia ei todettu. Ammattiastmapotilaille tehdyissä altistustesteissä olivat astmaattiset reaktiot valtaosin viivästyneitä tai kaksivaiheisia reaktioita. Kobolttiastman ilmaantuvuus oli korkein osastolla, jossa oli korkein koboltille altistumisen taso. Kobolttiastmat olivat kehittyneet osastoilla, joilla oli altistuttu koboltin lisäksi myös hengitysteitä ärsyttäville kaasuille. Astmapotilaiden seurantatutkimuksessa Työterveyslaitoksella, kuuden kuukauden kuluttua diagnoosin tekemisestä, oli keuhkoputkien epäspesifinen supistumisherkkyys (hyperreaktiviteetti) useimmiten pysynyt ennallaan tai lisääntynyt.
Ensimmäisen sydäntutkimuksen kaikukardiografiatuloksissa olivat kaksi alkudiastolea kuvaavaa muuttujaa (isovolyyminen relaksaatioaika, IVRT, ja E-aallon hidastumisaika, DT) pidentyneet altistuneiden ryhmässä ja pidentyminen näytti olevan yhteydessä altistumisen tasoon. Näitä muuttuneeseen diastoleen viittaavia havaintoja ei tehty seurantatutkimuksessa eikä siinä todettu tutkimusryhmien välillä merkitseviä eroja myöskään muissa kaikukardiografia-arvoissa eikä EKG-, Holter- tai laboratoriotuloksissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että astman lisäksi tässä tutkimuksessa ei todettu muita kroonisia hengityselinsairauksia. Tupakoinnilla ja altistumisella oli negatiivinen vuorovaikutus keuhkojen toimintaan. Kobolttiastma oli kehittynyt pääasiassa olosuhteissa, joissa altistuminen sekä koboltille että ärsyttäville kaasuille oli ollut voimakasta. Astman kliininen kuva tukee käsitystä, että kobolttiastman syntymekanismi oli IgE-riippumaton. On mahdollista, että ensimmäisessä sydäntutkimuksessa todetut vähäiset muutokset peittyivät kehitykseen, joka tutkittavissa oli tapahtunut kuuden vuoden seuranta-aikana sydämeen ja sen toiminnan mittaamiseen vaikuttavissa yleisissä riski- ja elämäntapatekijöissä. Joka tapauksessa, kuten on havaittu muissa tutkimuksissa, terveet henkilöt kestävät erittäin korkeita veren kobolttipitoisuuksia, joten on hyvin epätodennäköistä, että työntekijälle kehittyisi asianmukaisissa työskentelyolosuhteissa koboltin aiheuttama kliininen kardiomyopatia.
Sydäntutkimukset tehtiin vuosina 2000 ja 2006. Ensimmäisen poikkileikkaustutkimuksen kohteena olivat vähintään vuoden kobolttituotannossa työskennelleet nykyiset työntekijät (203 miestä) ja vertailuryhmä, joka muodostui 94 altistumattomasta saman teollisuusalueen työntekijästä. Tutkimusmenetelminä olivat kysely, laboratoriotestit, verenpaineen mittaus ja EKG. Näiden lisäksi tehtiin 122 koboltille kumulatiivisesti eniten altistuneelle ja 60 iän mukaan kaltaistetulle verrokille sydämen kaikukardiografiatutkimus. Seurantatutkimukseen osallistuivat ne koboltille altistuneet työntekijät, jotka olivat jatkaneet työskentelyä kobolttitehtaalla vuoden 2000 jälkeen ja jotka olivat kuuluneet kaikukardiografialla tutkittujen ryhmään. Vertailuryhmään kuuluneista tutkittiin ne, jotka niin ikään olivat osallistuneet mainittuun tutkimukseen. Ryhmien koot olivat 93 ja 49 miestä. Tutkimusmenetelmät olivat samat kuin vuoden 2000 tutkimuksessa, täydennettynä kudosdopplerilla ja EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnillä (Holter). Koska tutkimusmenetelmät olivat osittain erilaiset, vuoden 2006 tulokset käsiteltiin uutena poikkileikkaustutkimuksena käyttäen samoja tilastollisia menetelmiä kuin vuonna 2000.
Epidemiologisten tutkimustulosten analyyseissä käytettiin metallialtistumisen mittayksikkönä mg-vuotta, hengityselintutkimuksessa kaasualtistumisen yksikkö oli vastaavasti ppm-vuosi. Kumulatiivinen altistuminen oli määritetty kaikille altistuneille tutkituille.
Hengityselintutkimuksen kyselyosiossa ilmoittivat koboltin tuotannossa altistuneet työntekijät astman kaltaisia oireita huomattavasti useammin kuin altistumattomat verrokit. Pienten hengitysteiden toimintaa kuvaavat virtausarvot, MEF50 ja MEF25, olivat merkitsevästi huonommat tupakoivilla altistuneilla kuin tupakoivilla altistumattomilla työntekijöllä. Altistuneista yhdellä todettiin uusi koboltin aiheuttama ammattiastma, sen sijaan kovametallitautia tai fibrosoivaa alveoliittia ei todettu. Ammattiastmapotilaille tehdyissä altistustesteissä olivat astmaattiset reaktiot valtaosin viivästyneitä tai kaksivaiheisia reaktioita. Kobolttiastman ilmaantuvuus oli korkein osastolla, jossa oli korkein koboltille altistumisen taso. Kobolttiastmat olivat kehittyneet osastoilla, joilla oli altistuttu koboltin lisäksi myös hengitysteitä ärsyttäville kaasuille. Astmapotilaiden seurantatutkimuksessa Työterveyslaitoksella, kuuden kuukauden kuluttua diagnoosin tekemisestä, oli keuhkoputkien epäspesifinen supistumisherkkyys (hyperreaktiviteetti) useimmiten pysynyt ennallaan tai lisääntynyt.
Ensimmäisen sydäntutkimuksen kaikukardiografiatuloksissa olivat kaksi alkudiastolea kuvaavaa muuttujaa (isovolyyminen relaksaatioaika, IVRT, ja E-aallon hidastumisaika, DT) pidentyneet altistuneiden ryhmässä ja pidentyminen näytti olevan yhteydessä altistumisen tasoon. Näitä muuttuneeseen diastoleen viittaavia havaintoja ei tehty seurantatutkimuksessa eikä siinä todettu tutkimusryhmien välillä merkitseviä eroja myöskään muissa kaikukardiografia-arvoissa eikä EKG-, Holter- tai laboratoriotuloksissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että astman lisäksi tässä tutkimuksessa ei todettu muita kroonisia hengityselinsairauksia. Tupakoinnilla ja altistumisella oli negatiivinen vuorovaikutus keuhkojen toimintaan. Kobolttiastma oli kehittynyt pääasiassa olosuhteissa, joissa altistuminen sekä koboltille että ärsyttäville kaasuille oli ollut voimakasta. Astman kliininen kuva tukee käsitystä, että kobolttiastman syntymekanismi oli IgE-riippumaton. On mahdollista, että ensimmäisessä sydäntutkimuksessa todetut vähäiset muutokset peittyivät kehitykseen, joka tutkittavissa oli tapahtunut kuuden vuoden seuranta-aikana sydämeen ja sen toiminnan mittaamiseen vaikuttavissa yleisissä riski- ja elämäntapatekijöissä. Joka tapauksessa, kuten on havaittu muissa tutkimuksissa, terveet henkilöt kestävät erittäin korkeita veren kobolttipitoisuuksia, joten on hyvin epätodennäköistä, että työntekijälle kehittyisi asianmukaisissa työskentelyolosuhteissa koboltin aiheuttama kliininen kardiomyopatia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]