Sinuhe egyptiläisen etnosentrismi: huumorin monet kasvot ja akkulturaatio

Abstract

Tutkimuksen kohteenani on kansainvälisesti tunnettu Mika Waltarin vuonna 1945 kirjoittama Sinuhe egyptiläinen. Tukeudun tutkielmassani jälkikolonialistiseen kirjallisuudentutkimukseen. Etnosentrismi, eli oman kansan ensisijaistaminen ja suosiminen muiden kustannuksella, on keskeisin käyttämäni teoria. Käytän teoriaa niin tarinamaailman tapahtumien etnosentristen puolien avaamiseen kuin Egyptiä koskevan eurosentrisen, eli Eurooppa-keskeisen tutkimusperinteen havainnollistamiseen. Toinen, edellisestä poikkeava lähestymiskulmani, on karnevalistisen naurun perinne. Nauru, ilo ja huumori liitetään usein yhteen, mutta karnevalistisen naurun taustalla voi olla tyytymättömyyttä esimerkiksi vallankäytäntöihin. Lopulta nauru voi olla myös ylemmän naurua ja kohdistua ilkeästi esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin. Sivuan teoksessani siis myös huumorin monia kasvoja ja huumorin aggressiivista ja toiseuttavaa puolta. Tutkielmassani näkyy vahva ja laaja kiinnostukseni sosiaalipsykologisiin kysymyksiin yhteiskunnallisellakin tasolla. Tutkimuskysymykseni muotoituivat tällaisiksi: Mitä kulttuurien välisessä kohtaamisessa tapahtuu välillä huumorinkin varjolla Sinuhe egyptiläisen kirjassa 6? Mitä osaa vallankäyttö näyttelee hierarkkisiksi muodostuneissa suhteissa? Tarkastelen myös kahden päähenkilön kulttuurisen kompetenssin, eli kulttuurinvälisiin kohtaamisiin tarvittavien taitojen ilmenemistä.