Henkilön kuljettaminen terveydenhuollon toimintayksikköön tarkkailulähetteen laatimiseksi : Erityisesti poliisin antaman virka-avun näkökulmasta
Suomento, Juuso (2023)
Suomento, Juuso
2023
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-01-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301231655
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301231655
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään henkilön kuljettamista terveydenhuollon toimintayksikköön mielenterveyslain 9 §:n mukaisen tarkkailulähetteen laatimiseksi. Tarkkailulähetteen laatiminen on ensimmäinen vaihe prosessissa, jossa selvitetään tarvetta mielenterveyslain mukaiseen tahdosta riippumattomaan hoitoon. Prosessilla pyritään turvaamaan henkilön perus- ja ihmisoikeudet tilanteessa, jossa hän on sairautensa vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa. Erilaiset mielenterveyden häiriöt ja sairaudet voivat aiheuttaa sairaudentunnottomuuden lisäksi esimerkiksi itsemurhavaaraa.
Oikeudellisesta näkökulmasta katsottuna tämä tutkielma käsittelee terveydenhuollon ja poliisitoiminnan rajapinnalla tapahtuvaa merkittävää julkisen vallan käyttöä. Tutkielmassa avataan poliisin ja terveydenhuollon henkilöstön toimivaltuuksia tilanteissa, joissa henkilö on kuljetettava sairaalaan tai terveyskeskukseen hänen tahdostaan riippumatta. Poliisilla on poliisitehtävillä laajat mahdollisuudet esimerkiksi psykoosissa olevan aggressiivisen henkilön toimintaan puuttumiseen, vaikka henkilöstä ei olisikaan tehty poliisille erillistä virka-apupyyntöä. Tämän lisäksi poliisilla on mielenterveyslain 30 §:n mukaan velvollisuus toimittaa henkilö terveyskeskukseen sellaisissa kiireellisissä tilanteissa, joissa henkilö todennäköisesti voidaan määrätä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta.
Tutkielman tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen. Tutkielman tarkoituksena on selventää vallitsevaa oikeustilaa Suomessa mielenterveyslain toimivaltasääntelyn osalta. Tavoitteena on tulkinnan ja systematisoinnin keinoin antaa kokonaisvaltainen vastaus kysymykseen, miten viranomaiset voivat toimittaa terveydenhuollon toimipisteeseen tarkkailulähetteen kirjoittamista varten sellaisen henkilön, joka todennäköisesti täyttää mielenterveyslain 8 §:n mukaiset hoitoon määräämisen edellytykset. Tutkielmassa tarkastellaan tahdosta riippumatonta hoitoa, tarkkailulähetteen laatimista ja mielenterveyslain mukaista virka-apua, erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta.
Mielenterveyslaki ei sisällä säännöksiä, jotka antaisivat viranomaisille suoraan oikeuden puuttua rajoittavasti henkilön perusoikeuksiin niissä tilanteissa, joissa häntä ei ole vielä otettu tarkkailuun. Lääkärillä tai ensihoitajilla ei näin ollen ole tehtäviinsä liittyvää toimivaltaa puuttua rajoittavasti yksilön vapauteen tai koskemattomuuteen tilanteissa, joissa henkilö on kuljetettava sairaalaan tarkkailulähetteen laatimista varten. Poliisilla taas on mahdollisuudet ottaa henkilö kiinni poliisilain perusteella joko henkilön suojaamiseksi tai rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi laissa erikseen säädetyin edellytyksin. Tutkielma osoittaa, että mielenterveyslaissa on säädetty puutteellisesti niistä toimivaltuuksista, jotka liittyvät henkilön kuljettamiseen terveydenhuollon toimintayksikköön hänen tahdostaan riippumatta. Mielenterveyslain epätäsmällinen sääntely jättää liikaa tulkinnanvaraa viranomaisille, eikä se täytä perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä.
Oikeudellisesta näkökulmasta katsottuna tämä tutkielma käsittelee terveydenhuollon ja poliisitoiminnan rajapinnalla tapahtuvaa merkittävää julkisen vallan käyttöä. Tutkielmassa avataan poliisin ja terveydenhuollon henkilöstön toimivaltuuksia tilanteissa, joissa henkilö on kuljetettava sairaalaan tai terveyskeskukseen hänen tahdostaan riippumatta. Poliisilla on poliisitehtävillä laajat mahdollisuudet esimerkiksi psykoosissa olevan aggressiivisen henkilön toimintaan puuttumiseen, vaikka henkilöstä ei olisikaan tehty poliisille erillistä virka-apupyyntöä. Tämän lisäksi poliisilla on mielenterveyslain 30 §:n mukaan velvollisuus toimittaa henkilö terveyskeskukseen sellaisissa kiireellisissä tilanteissa, joissa henkilö todennäköisesti voidaan määrätä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta.
Tutkielman tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen. Tutkielman tarkoituksena on selventää vallitsevaa oikeustilaa Suomessa mielenterveyslain toimivaltasääntelyn osalta. Tavoitteena on tulkinnan ja systematisoinnin keinoin antaa kokonaisvaltainen vastaus kysymykseen, miten viranomaiset voivat toimittaa terveydenhuollon toimipisteeseen tarkkailulähetteen kirjoittamista varten sellaisen henkilön, joka todennäköisesti täyttää mielenterveyslain 8 §:n mukaiset hoitoon määräämisen edellytykset. Tutkielmassa tarkastellaan tahdosta riippumatonta hoitoa, tarkkailulähetteen laatimista ja mielenterveyslain mukaista virka-apua, erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta.
Mielenterveyslaki ei sisällä säännöksiä, jotka antaisivat viranomaisille suoraan oikeuden puuttua rajoittavasti henkilön perusoikeuksiin niissä tilanteissa, joissa häntä ei ole vielä otettu tarkkailuun. Lääkärillä tai ensihoitajilla ei näin ollen ole tehtäviinsä liittyvää toimivaltaa puuttua rajoittavasti yksilön vapauteen tai koskemattomuuteen tilanteissa, joissa henkilö on kuljetettava sairaalaan tarkkailulähetteen laatimista varten. Poliisilla taas on mahdollisuudet ottaa henkilö kiinni poliisilain perusteella joko henkilön suojaamiseksi tai rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi laissa erikseen säädetyin edellytyksin. Tutkielma osoittaa, että mielenterveyslaissa on säädetty puutteellisesti niistä toimivaltuuksista, jotka liittyvät henkilön kuljettamiseen terveydenhuollon toimintayksikköön hänen tahdostaan riippumatta. Mielenterveyslain epätäsmällinen sääntely jättää liikaa tulkinnanvaraa viranomaisille, eikä se täytä perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä.