Yhteisömyynnin verovapauden edellytykset
Silvani, Benjamin (2023)
Silvani, Benjamin
2023
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-02-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301221610
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301221610
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee EU:n arvonlisäverojärjestelmän yhteisömyynnin verovapautuksen edellytyksiä. Euroopan unionin sisäiseen tavarakauppaan sovellettavassa yhteisömyyntimenettelyssä noudetaan kulutusmaaperiaatetta, jonka mukaan arvonlisävero kannetaan tavaran lopullisessa kulutusvaltiossa. EU:n arvonlisäverojärjestelmä toteuttaa tämän ominaisuuden vapauttamalla myytävä tavara arvonlisäverosta tavaran lähtövaltiosta ja kantamalla vero tavaran kohdevaltiossa. Tutkielman keskeinen kysymys on se mitkä ovat tämän vapautuksen myöntämisen edellytykset ja toisaalta myös missä tilanteessa veroviranomaiset voivat olla myöntämättä yhteisömyynnin verovapautusta. Lisäksi tutkielma kuvailee 2020 alussa implementoidun yksinkertaistusdirektiivin muutoksia yhteisökauppajärjestelmään sekä veropetollisuuta yhteisökaupassa. Aikaisemmassa oikeuskäytännössä voidaan näyttää vahva verovelvollismyönteisten oikeustila, jossa yhteisömyyntien verovapauden myöntämisen ehtona on pelkästään tavaran poistuminen myyntimaasta ja kuljetuksen päättyminen toisen yhteisön jäsenvaltion sisälle. Vapautuksia on tullut myöntää mm. raportointivelvoitteitaan laiminlyönneille verovelvollisille ja tilanteissa, joissa tavara ei ole todellisuudessa poistunut lähtömaasta. Verovelvolliselle myönteisten tulkintojen taustalla ovat olleet laajat EU-oikeudelliset periaatteet viranomaisten toiminnan oikeasuhtaisuudesta ja veropetollisuuden kitkemisen rajaamisesta vain petollisiin toimijoihin, jolloin vilpittömältä toimijalta on ollut hyvin haastavaa evätä yhteisömyynnin verovapaus. Verovelvollisille tulkinnat ovat olleet myönteisiä, mutta veroviranomaisten näkökulmasta ne vaikeuttavat arvonlisäveropetollisuuden kitkemistä koska verovelvollisten laiminlyömää raportointia yhteisömyynneistä ei ole voinut sanktioida yhteisömyynnin verovapautuksen epäämisellä.
Vuoden 2020 alussa EU:n arvonlisäverodirektiivin säännöksiä vapautuksen myöntämiseksi on kiristetty yksinkertaistusdirektiivillä, joka on nostanut verovelvolliselta vaadittavat yhteisömyynti-ilmoitukset yhdeksi yhteisömyynnin vapautuksen myöntämisperusteeksi. Kiristykset eivät muuta arvonlisäveron tilittämisen päivittäistä toimintaa tai siitä vaadittua raportointia, mutta se laajentaa veroviranomaisten mahdollisuuksia sanktioida näiden ilmoitusvelvoitteiden laiminlyöntiä. Suomessa uudistukset on implementoitu arvonlisäverolain uudistuksena. Implementointi sisältää epäselvyyksiä herättäviä seikkoja varsinkin ilmoituspuutteiden sanktiointimekanismien soveltamisen osalta, koska yhteenvetoilmoituksen jättäminen on muutettu edellytykseksi yhteisömyynnin verovapaudelle, mutta yhteenvetoilmoitus tietyn kauden yhteisömyynneistä jätetään arvonlisäveroilmoituksen jälkeen. Direktiivi ja sen implementaatio mahdollistavat ilmoituspuutteen sivuuttamisen yhteisömyynnin verovapauden edellytyksenä, mutta eivät aseta tarkkaa mekanismia tämän sivuutuksen myöntämiseksi.
Tutkielma käsittelee arvonlisäpetosten mekanismeja yhteydessä tutkimusaiheeseen. Arvonlisäveropetollisuudella on merkittävä fiskaalinen merkitys jäsenvaltioille, ja toimii EU:n arvonlisäverojärjestelmän sisäisiä ominaisuuksia hyväksikäyttämällä. Arvonlisäveropetollisuuden torjunta on eksplisiittisesti yksi arvonlisäverodirektiivin tavoitteista, jonka saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat soveltaa tarvittavia toimia. Harkinnanvaraisuutta valvontatoimissa rajoittaa vilpitöntä verovelvollista suojaavat EU-oikeuden periaatteet. EU-oikeuden periaatteet eivät suojaa väärinkäytöksiä tai petollisia toimijoita, minkä vuoksi vilpittömiin ja vilpillisiin toimijoihin voidaan soveltaa hyvin erilaisia toimia.
Vuoden 2020 alussa EU:n arvonlisäverodirektiivin säännöksiä vapautuksen myöntämiseksi on kiristetty yksinkertaistusdirektiivillä, joka on nostanut verovelvolliselta vaadittavat yhteisömyynti-ilmoitukset yhdeksi yhteisömyynnin vapautuksen myöntämisperusteeksi. Kiristykset eivät muuta arvonlisäveron tilittämisen päivittäistä toimintaa tai siitä vaadittua raportointia, mutta se laajentaa veroviranomaisten mahdollisuuksia sanktioida näiden ilmoitusvelvoitteiden laiminlyöntiä. Suomessa uudistukset on implementoitu arvonlisäverolain uudistuksena. Implementointi sisältää epäselvyyksiä herättäviä seikkoja varsinkin ilmoituspuutteiden sanktiointimekanismien soveltamisen osalta, koska yhteenvetoilmoituksen jättäminen on muutettu edellytykseksi yhteisömyynnin verovapaudelle, mutta yhteenvetoilmoitus tietyn kauden yhteisömyynneistä jätetään arvonlisäveroilmoituksen jälkeen. Direktiivi ja sen implementaatio mahdollistavat ilmoituspuutteen sivuuttamisen yhteisömyynnin verovapauden edellytyksenä, mutta eivät aseta tarkkaa mekanismia tämän sivuutuksen myöntämiseksi.
Tutkielma käsittelee arvonlisäpetosten mekanismeja yhteydessä tutkimusaiheeseen. Arvonlisäveropetollisuudella on merkittävä fiskaalinen merkitys jäsenvaltioille, ja toimii EU:n arvonlisäverojärjestelmän sisäisiä ominaisuuksia hyväksikäyttämällä. Arvonlisäveropetollisuuden torjunta on eksplisiittisesti yksi arvonlisäverodirektiivin tavoitteista, jonka saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat soveltaa tarvittavia toimia. Harkinnanvaraisuutta valvontatoimissa rajoittaa vilpitöntä verovelvollista suojaavat EU-oikeuden periaatteet. EU-oikeuden periaatteet eivät suojaa väärinkäytöksiä tai petollisia toimijoita, minkä vuoksi vilpittömiin ja vilpillisiin toimijoihin voidaan soveltaa hyvin erilaisia toimia.