"Ikääntyminen ei oo sairaus" : Ruumiillisuus, merkitykselliset ihmissuhteet ja yhteiskunnallinen asema hyväkuntoisten ikääntyneiden toimijuudessa

Abstract

Suomessa, kuten monessa muussakin länsimaassa, ihmisten keskimääräinen elinikä on kasvanut nopeasti ja tulevaisuudessa ikääntyneiden määrä väestöstä tulee kasvamaan entisestään. Julkisessa ikääntymiskeskustelussa puhutaan usein eläkeiän nostamisesta, laitoshoitopaikkojen vähentämisestä ja huoltosuhteesta, mikä tuo keskusteluun kansantaloudellisen painotuksen. Vaikka ikääntymiseen liittyy paljon muutoksia monella elämänalueella, nähdään ikääntyminen usein vain lääketieteellisenä ja sosiaalipoliittisena ongelmana terveyden ja sairauden rajanvedon kautta. Hyväkuntoisten ikääntyneiden omia näkemyksiä ikääntymisestä elämänvaiheena, erityisesti ikääntyneiden toimijuudesta ja sen ulottuvuuksista on tutkittu vähemmän. Tämä pro gradu -tutkielma täydentää yhteiskunnallista tietämystä hyväkuntoisten ikääntyneiden toimijuudesta ja sen ilmenemismuodoista.

Aineistona tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa on käytetty Suomessa keväällä 2020 kerättyjä hyväkuntoisten ikääntyneiden ryhmäkeskusteluja. Neljässä ryhmäkeskustelussa oli osallistujia yhteensä 25, joista oman ilmoituksensa mukaan naisia oli 19 ja miehiä kuusi. Osallistujat olivat 65–84-vuotiaita ja valtaosa heistä asui pääkaupunkiseudulla. Suurimmalla osalla osallistujista oli ylemmän keskiasteen koulutus tai korkeakoulututkinto. Ryhmäkeskusteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tulosten mukaan hyväkuntoisten ikääntyneiden toimijuuden keskeisimpiä ulottuvuuksia ovat ikääntyneen ruumiillisuus, merkitykselliset ihmissuhteet ja yhteiskunnallinen asema. Ikääntyneet pitävät monin tavoin huolta omasta hyvinvoinnistaan ja varautuvat mahdolliseen toimintakykynsä laskuun. Lääketiedettä ja tutkittua tietoa esimerkiksi elämäntavoista arvostetaan ja ohjeita noudatetaan samalla omaa vointia kuunnellen. Hyvinvoinnista huolehtimiseen ikääntyneet toivovat myös yhteiskunnan apua erityisesti haasteellisissa elämänvaiheissa, kuten omaishoitajana toimiessaan. Merkityksellisistä ihmissuhteista ikääntyneille tärkeimpiä ovat omat lapset ja lastenlapset, jotka olemassaolonsa ja tarpeidensa kautta tarjoavat ikääntyneille mahdollisuuksia toimijuuteen: ikääntyneet tukevat jälkeläisiään konkreettisesti, emotionaalisesti ja taloudellisesti. Yhteiskunnallisen asemansa tähän tutkimukseen osallistuneet ikääntyneet kokevat heikoksi. Erityisesti asiantuntijatyöstä eläköityminen on tuonut mukanaan turhautumisen ja tarpeettomuuden tunteita. Vapaaehtoistyö ja harrastukset tuovat ikääntyneille positiivisia toimijuuskokemuksia. Oman toimijuuden edistäminen on hyväkuntoisille ikääntyneille keino erottautua muista, esimerkiksi kognitiivisilta kyvyiltään heikentyneistä ikääntyneistä. Tämän tutkielman keskeinen tulos on, että yhteiskunnallista toimijuutta haluava ikääntynyt toteuttaa jaettuja yhteiskunnallisia ihanteita, pyrkien toimillaan tuottavan yksilön roolin säilyttämiseen.