4–5- vuotiaiden lasten luontosuhde heidän kertomissaan saduissa
Mäenpää, Pauliina (2023)
2023
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-02-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301201587
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301201587
Tiivistelmä
Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää, millainen on suomalaisten pienten lasten luontosuhde heidän kertomissaan luontosaduissa. Saduissa esiintyvät luonnon eliöt, paikat ja ilmiöt sekä niiden toiminta saduissa muodostavat tutkimuksen ytimen.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu Brunerin (1985) narratiivisen ajattelun teoriasta, narratiivisen tutkimussuuntauksen teoriasta, luontosuhdeteoriasta sekä Viljamaan (2012) pienen lapsen maailmassa olemisen tavasta. Sadut ymmärrettiin tutkimuksessa kertomuksiksi pienen lapsen luontosuhteesta, joiden pohja on pienen lapsen eletyissä tai kuvitelluissa kokemuksissa luonnossa ja luonnosta. Luonto fyysisenä paikkana ja luonnon eliöt henkilöllistyneinä toimijoina punoutuivat yhteen tuoden esiin luontosuhteen. Luontosuhde ilmestyi, kun satujen päähahmoja ja niiden toimintaa tarkasteltiin kertojan suhtautumistapana luontoa kohtaan.
Tutkimus on laadullinen narratiivinen tutkimus, jossa aineistona on käytetty 91 luontosatua, joita ovat kertoneet suomalaiset 4–5-vuotiaat lapset. Sadut on kerätty saduttamalla. Sadutusaineisto koostui yhteensä 627 sadusta, joista rajattiin sisällönanalyysillä 91 satua luontosuhteesta kertoviksi luontosaduiksi. Näitä 91 luontosatua analysoitiin Alasuutarin (2001 a, b) juonirakenneanalyysillä. Tulosten mukaan pienten lasten luontosaduissa kerrottiin eläimistä, kasveista, fyysisistä luontopaikoista sekä luonnon ilmiöistä. Pienet lapset henkilöllistivät saduissaan eläimet ja kasvit ihmisen kaltaisiksi toimijoiksi. Fyysiset luontopaikat sekä luonnon ilmiöt toimivat saduissa merkityksellisinä paikkoina erilaisille kehollisille kokemuksille, joissa leikki ja leikillisyys toimivat kantavina voimina.
Aineistosta tunnistettiin kahdenlaisia teemoja pienten lasten luontosuhteeseen liittyen. Ensimmäisen teeman mukaan pienten lasten luontosuhde ilmeni saduissa tasa-arvoisena luontosuhteena, jossa suhtauduttiin eläimiin ja muihin luonnon eliöihin ihmisen kaltaisina toimijoina. Toisen teeman mukaan luontosuhde ilmeni saduissa toiminnallisena, eloisana luontosuhteena, jossa käytännönläheinen toiminta ja leikki luonnossa toimivat kantavina voimina. Tietoa voidaan hyödyntää pienten lasten ympäristökasvatuksessa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu Brunerin (1985) narratiivisen ajattelun teoriasta, narratiivisen tutkimussuuntauksen teoriasta, luontosuhdeteoriasta sekä Viljamaan (2012) pienen lapsen maailmassa olemisen tavasta. Sadut ymmärrettiin tutkimuksessa kertomuksiksi pienen lapsen luontosuhteesta, joiden pohja on pienen lapsen eletyissä tai kuvitelluissa kokemuksissa luonnossa ja luonnosta. Luonto fyysisenä paikkana ja luonnon eliöt henkilöllistyneinä toimijoina punoutuivat yhteen tuoden esiin luontosuhteen. Luontosuhde ilmestyi, kun satujen päähahmoja ja niiden toimintaa tarkasteltiin kertojan suhtautumistapana luontoa kohtaan.
Tutkimus on laadullinen narratiivinen tutkimus, jossa aineistona on käytetty 91 luontosatua, joita ovat kertoneet suomalaiset 4–5-vuotiaat lapset. Sadut on kerätty saduttamalla. Sadutusaineisto koostui yhteensä 627 sadusta, joista rajattiin sisällönanalyysillä 91 satua luontosuhteesta kertoviksi luontosaduiksi. Näitä 91 luontosatua analysoitiin Alasuutarin (2001 a, b) juonirakenneanalyysillä. Tulosten mukaan pienten lasten luontosaduissa kerrottiin eläimistä, kasveista, fyysisistä luontopaikoista sekä luonnon ilmiöistä. Pienet lapset henkilöllistivät saduissaan eläimet ja kasvit ihmisen kaltaisiksi toimijoiksi. Fyysiset luontopaikat sekä luonnon ilmiöt toimivat saduissa merkityksellisinä paikkoina erilaisille kehollisille kokemuksille, joissa leikki ja leikillisyys toimivat kantavina voimina.
Aineistosta tunnistettiin kahdenlaisia teemoja pienten lasten luontosuhteeseen liittyen. Ensimmäisen teeman mukaan pienten lasten luontosuhde ilmeni saduissa tasa-arvoisena luontosuhteena, jossa suhtauduttiin eläimiin ja muihin luonnon eliöihin ihmisen kaltaisina toimijoina. Toisen teeman mukaan luontosuhde ilmeni saduissa toiminnallisena, eloisana luontosuhteena, jossa käytännönläheinen toiminta ja leikki luonnossa toimivat kantavina voimina. Tietoa voidaan hyödyntää pienten lasten ympäristökasvatuksessa.