Erityistä tukea tarvitsevan henkilön kokemus itsemääräämisoikeudestaan arjessa
Heikkilä, Katja (2023)
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma, Pori - Master's Programme in Social Work, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-02-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301101290
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301101290
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut tarkastella erityistä tukea tarvitsevan henkilön kokemusta itsemääräämisoikeudestaan arjessa. Tutkimuskysymyksenä oli, millaisena itsemääräämisoikeus näyttäytyy erityistä tukea tarvitsevan henkilön kuten kehitysvammaisen henkilön arjessa? Itsemääräämisoikeuden kokemusta tarkasteltiin arjen viitekehyksessä kokemuksena ja konkreettisesti arjessa näkyvänä asiana.
Tutkimus on toteutettu Satakunnan sairaanhoitopiirin Sosiaalipalveluiden asumispalveluiden asiakkaiden kanssa. Tutkimustapana oli kanssatutkijuus tutkittavan kohderyhmän kanssa. Mukana tutkimuksessa kanssatutkijoita oli yhteensä kuusi henkilöä. Aineiston tuottamisessa käytettiin osallistavaa Photovoice-menetelmää. Photovoice-menetelmä tarkoittaa ”puhuvaa kuvaa”. Asiakkaat ottivat kuvia omasta arjestaan teemalla itsemäärääminen. Tuotettuja kuvia analysoitiin asiakkaiden kanssa SHOWeD-menetelmää käyttäen sekä sisällön analyysin avulla. Kokemuksen analysointia taustoitti lisäksi fenomenologinen ote. Itsemääräämisoikeuden konkreettista esiintymistä arjessa korostettiin analyysissä Felskin (2000) arjen ulottuvuuksien avulla.
Keskeisinä tuloksina havaittiin, että itsemäärääminen näyttäytyy erityisesti arjen osallisuudessa, arjen tiloissa ja toimissa. Itsemääräämisen kokemisessa merkittävä tekijä oli luotetuksi tuleminen, jolla asiakkaat tarkoittivat kokemaansa luottamusta henkilökunnan taholta. Tämä kohensi heidän itseluottamustaan. Itsemääräämisen kokemuksessa myös mahdollisuus valita osallistumisensa aste esiintyi tärkeänä elementtinä: asiakkaat saattoivat halutessaan osallistua ja toimia tai jättäytyä pois ja kieltäytyä osallistumasta. Itsemääräämiseen liittyi myös valtaistumisen kokemus. Kun asiakkaat kokivat, että he saivat päättää ja hallita omia asioitaan, omistaa asioita ja opetella taitoja heidän kokemuksensa itsemääräävinä henkilöinä lisääntyi. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin vertaissuhteissa tapahtuvan sosiaalisen tuen merkitys itsemääräämiselle. Asiakkaiden antama tuki toisilleen oli spontaania ja se edisti mahdollisuuksia itsemääräämisen kokemiseen. Itsemääräämisoikeutta mahdollisesti heikentävinä tekijöinä tutkimuksessa havaittiin heikot taloudelliset mahdollisuudet osallisuuteen, vaikuttamisen paikkojen vähäisyys ja heikko luottamus asiakkaan kykyihin oppia ja toimia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että itsemääräämisoikeuden ymmärtäminen kapeasti vain valintojen tekemisenä ei riitä itsemääräämiskyvyn kasvamiseen. The purpose of this study was to examine experiences of autonomy in everyday life among persons with needs for special support. The research question was: how does autonomy manifest in the day-to-day life of those with a need for special support, such as persons with disabilities? The experience of autonomy was examined in the frame of everyday life as an experience and an issue visible in everyday life in a concrete way. The study was carried out with the clients of the housing services of the Satakunta Hospital District's social services. The participatory research method was used, involving the input of the target group. The total number of participants, or co-researchers, was six. The inclusive photovoice method was utilised in producing data. The photovoice method involves communicating through the means of photography. The clients took photographs of their everyday lives based on the theme of autonomy. The photographs were analysed with the clients using the SHOWeD method and based on content analysis. The phenomenological approach was used to examine the experiential part of autonomy. The concrete manifestation of autonomy in everyday life was emphasised in the analysis based on Felski’s (2000) dimensions of everyday life.
Key findings included the observation that autonomy is particularly reflected in everyday inclusion, everyday spaces and activities. Significant factors that constitute the experience of autonomy include the client’s sense of being trusted, which refers to the trust that staff put in the client which, in turn, contributes to boosting the client’s confidence. Various opportunities were an important element in experiencing autonomy; the clients could participate and engage in activities or opt out of them and refuse to participate. A sense of empowerment also increased autonomy: as the clients felt that they could make decisions and manage their own issues, own things and learn skills, their experience of being an autonomous person increased. The study also revealed the important role of social support in peer relationships. The support clients give to one another was spontaneous and it promoted opportunities to experience self-determination. Autonomy may be threatened by poor financial prospects for inclusion, a shortage of opportunities for influence, and poor trust in the client’s capabilities for learning and acting. This study also revealed that merely limiting autonomy to making choices is not enough for increasing a person’s autonomy.
Tutkimus on toteutettu Satakunnan sairaanhoitopiirin Sosiaalipalveluiden asumispalveluiden asiakkaiden kanssa. Tutkimustapana oli kanssatutkijuus tutkittavan kohderyhmän kanssa. Mukana tutkimuksessa kanssatutkijoita oli yhteensä kuusi henkilöä. Aineiston tuottamisessa käytettiin osallistavaa Photovoice-menetelmää. Photovoice-menetelmä tarkoittaa ”puhuvaa kuvaa”. Asiakkaat ottivat kuvia omasta arjestaan teemalla itsemäärääminen. Tuotettuja kuvia analysoitiin asiakkaiden kanssa SHOWeD-menetelmää käyttäen sekä sisällön analyysin avulla. Kokemuksen analysointia taustoitti lisäksi fenomenologinen ote. Itsemääräämisoikeuden konkreettista esiintymistä arjessa korostettiin analyysissä Felskin (2000) arjen ulottuvuuksien avulla.
Keskeisinä tuloksina havaittiin, että itsemäärääminen näyttäytyy erityisesti arjen osallisuudessa, arjen tiloissa ja toimissa. Itsemääräämisen kokemisessa merkittävä tekijä oli luotetuksi tuleminen, jolla asiakkaat tarkoittivat kokemaansa luottamusta henkilökunnan taholta. Tämä kohensi heidän itseluottamustaan. Itsemääräämisen kokemuksessa myös mahdollisuus valita osallistumisensa aste esiintyi tärkeänä elementtinä: asiakkaat saattoivat halutessaan osallistua ja toimia tai jättäytyä pois ja kieltäytyä osallistumasta. Itsemääräämiseen liittyi myös valtaistumisen kokemus. Kun asiakkaat kokivat, että he saivat päättää ja hallita omia asioitaan, omistaa asioita ja opetella taitoja heidän kokemuksensa itsemääräävinä henkilöinä lisääntyi. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin vertaissuhteissa tapahtuvan sosiaalisen tuen merkitys itsemääräämiselle. Asiakkaiden antama tuki toisilleen oli spontaania ja se edisti mahdollisuuksia itsemääräämisen kokemiseen. Itsemääräämisoikeutta mahdollisesti heikentävinä tekijöinä tutkimuksessa havaittiin heikot taloudelliset mahdollisuudet osallisuuteen, vaikuttamisen paikkojen vähäisyys ja heikko luottamus asiakkaan kykyihin oppia ja toimia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että itsemääräämisoikeuden ymmärtäminen kapeasti vain valintojen tekemisenä ei riitä itsemääräämiskyvyn kasvamiseen.
Key findings included the observation that autonomy is particularly reflected in everyday inclusion, everyday spaces and activities. Significant factors that constitute the experience of autonomy include the client’s sense of being trusted, which refers to the trust that staff put in the client which, in turn, contributes to boosting the client’s confidence. Various opportunities were an important element in experiencing autonomy; the clients could participate and engage in activities or opt out of them and refuse to participate. A sense of empowerment also increased autonomy: as the clients felt that they could make decisions and manage their own issues, own things and learn skills, their experience of being an autonomous person increased. The study also revealed the important role of social support in peer relationships. The support clients give to one another was spontaneous and it promoted opportunities to experience self-determination. Autonomy may be threatened by poor financial prospects for inclusion, a shortage of opportunities for influence, and poor trust in the client’s capabilities for learning and acting. This study also revealed that merely limiting autonomy to making choices is not enough for increasing a person’s autonomy.