Liikesopimusten tavoitteellinen tulkinta - Epäselvyyssääntö ja tavallisuussääntö

Abstract

Enemmistö liike-elämän sopimusriidoista kohdistuu tilanteisiin, joissa sopimuksen ehtoa tai sopimusta kokonaisuudessaan joudutaan tulkitsemaan. Tulkintariitojen syynä on monesti sopimukseen jääneet epäselvät ehdot tai määritelmät, jolloin osapuolille on jäänyt erimielisyyksiä siitä, mikä on ollut sopimuksen perimmäinen tarkoitus ja tavoite. Yleisen käytännön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjen periaatteiden mukaan sopimustulkinnan ensisijainen tavoite on löytää osapuolten yhteinen tahto ja tarkoitus. Mikäli yhteistä tahtoa ei löydy, tulkinnassa siirrytään niin sanottuun tavoitteelliseen tulkintaan, jossa pyrkimys ei enää ole löytää osapuolten välistä yhteistä ymmärrystä. Tavoitteelliset tulkintasäännöt tarjoavat tulkitsijalle työkaluja sen ratkaisemiseksi, kenen kannettavaksi epäselvän ehdon aiheuttama vahinko jää. Tavoitteelliset tulkintasäännöt tarjoavat yhteisen tahdon löytämisen sijaan erilaisia oikeuspoliittisia tavoitteita ratkaisun tueksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella vakiintuneista tavoitteellisista tulkintasäännöistä kahta: tavallisuussääntöä ja epäselvyyssääntöä. Ensin tutkielmassa käsitellään sopimustulkintaa kokonaisuutena teorian tasolla liikesopimusten kontekstissa, minkä jälkeen tavoitteelliset tulkintasäännöt sijoitetaan edellä mainittuun kontekstiin. Epäselvyyssääntöä ja tavallisuussääntöä tarkastellaan tarkemmin kolmen näkökulman kautta. Nämä näkökulmat ovat tulkintasääntöjen oikeuspoliittiset tavoitteet, tulkinnan tukena käytettävä materiaali sekä suhde muihin sääntöihin. Tämän jälkeen sääntöjä ja niiden merkitystä pohditaan korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2008:53 tukeutuen. Korkeimman oikeuden ratkaisun avulla havainnollistetaan sääntöjen soveltamistilanteiden ja tulosten eroja sekä tehdään johtopäätöksiä tulkintasääntöjen soveltamisesta. Tutkielma on toteutettu oikeusdogmaattisena eli lainopillisena tutkimuksena. Lähteinä käytetään sopimusoikeutta ja sopimustulkintaa käsitteleviä perusteoksia sekä aiheeseen liittyviä oikeudellisissa aikakausikirjoissa julkaistuja artikkeleita. Tutkielma osoittaa, että tavoitteelliset tulkintasäännöt, niiden sisältö sekä sääntöjen välinen suhde ovat hyvin moninainen kokonaisuus eikä niiden soveltamisen lopputulos ole ennakoitavaa. Tutkielman perusteella voidaan todeta, ettei tavoitteellisten tulkintasääntöjen tyhjentävä systematisointi ole kuitenkaan tarpeen. Sopimustulkinta on äärimmäisen kontekstisidonnaista, ja sen moninaisuutta sekä sääntelemättömyyttä voidaan pitää ongelman sijaan mahdollisuutena tulkintatilanteiden tapauskohtaisten ja oikeellisten ratkaisujen mahdollistamiseksi.