Esiopetuksen harjoituskirjojen multimodaalinen tekstiympäristö ja sen haasteet esioppilaalle

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin monilukutaitoa sen multimodaalisen ulottuvuuden kautta kahdessa eri kustantajan julkaisemassa esiopetuksen harjoituskirjassa. Tavoitteena oli selvittää ja vertailla Ystävien eskarin (2022) ja Seikkailujen eskarin (2016) multimodaalista tekstiympäristöä ja tuoda näkyväksi mahdollisia haasteita, joita multimodaalisten tekstien tulkinta voi esioppilaalle tuottaa. Multimodaalinen tekstiympäristö muodostuu tutkittujen kirjojen sivuista ja aukeamista, joissa merkityksiä luodaan kahden eri semioottisen moodin, kirjoitetun kielen ja kuvien sekä erilaisten semioottisten resurssien avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu sosiosemiotiikasta ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteista (2014), joissa teksti ymmärretään semiotiikan teorian mukaisesti kirjoitettua kieltä laajempana ilmiönä. Lisäksi tutkielma kiinnittyy monilukutaidon pedagogiikkaan antamalla opettajille konkreettisen esimerkin oppikirjojen multimodaalisen ulottuvuuden ymmärtämiseen ja multimodaalisen analyysin toteuttamiseen käytännössä. Kirjojen multimodaalista tekstiympäristöä analysoitiin kvalitatiivisen tekstianalyysimallin avulla, jossa huomio kohdistui merkitysten luomiseen semioottisten moodien ja resurssien avulla sekä tekstielementtien ja semioottisten moodien väliseen vuorovaikutukseen. Vuorovaikutusta tarkasteltiin tekstin rakenteen tasolla visuaalisten rajausten ja visuaalisen erottuvuuden avulla sekä kirjoituksen ja kuvien osalta niiden välisen funktion kautta. Tutkimustulokset osoittivat, että molemmissa harjoituskirjoissa oppilas kohtaa visuaalisesti painottuneen tekstiympäristön, jossa erilaisia semioottisia resursseja on käytetty johdonmukaisesti. Keskeisiä kirjoituksen ja kuvan välisen vuorovaikutuksen periaatteita olivat Seikkailujen eskarissa tehtävänantojen ja niihin liittyvien visuaalisten elementtien läheisyys sekä Ystävien eskarissa tehtävien selkeät visuaaliset rajaukset omiksi tekstielementeikseen. Kuvia käytettiin useimmiten havainnollistamaan ja helpottamaan asioiden ymmärtämistä, mutta molemmissa kirjasarjoissa esiintyi myös kuvia, joilla ei ollut yhteyttä tehtävänantoihin tai yhteys oli löyhä. Erityisinä haasteina tekstien tulkinnassa näyttäytyivät Seikkailujen eskarissa tehtävänantojen sekä niihin liittyvien kuvien visuaalisten rajausten puuttuminen ja Ystävien eskarissa runsas kuvien käyttö, joiden funktio suhteessa kirjoitukseen vaihteli. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että molemmat harjoituskirjat asettavat tiettyjä vaatimuksia esioppilaan multimodaaliselle lukutaidolle, mikä merkitsee opettajan roolin korostumista esioppilaan multimodaalisen kompetenssin kehittymisessä.