Yhteisopetuksen merkitys työhyvinvoinnin kannalta – Luokanopettajien kokemuksia
Salo, Sinna (2023)
Salo, Sinna
2023
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-01-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301111346
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301111346
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia luokanopettajilla on yhteisopettajuudesta ja miten yhteisopettajuuden koetaan vaikuttavan edelleen kokemuksiin henkilökohtaisesta työhyvinvoinnista. Tähän liittyen haluttiin selvittää, millaiset työn vaatimukset ja/tai voimavarat ovat johtaneet mahdolliseen myönteiseen tai kielteiseen kehitykseen työhyvinvoinnissa. Toisaalta tarkoituksena oli vertailla, miten luokanopettajien kokemukset työhyvinvoinnista ovat muuttuneet yksin ja yhdessä opettamisen välillä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu yhteisopettajuutta ja työhyvinvointia käsittelevistä luvuista. Yhteisopettajuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kahden tasavertaisen ammattilaisen yhteistyötä, jossa opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi tehdään yhteistyössä. Työhyvinvoinnin tarkastelussa hyödynnetään työn vaatimusten ja voimavarojen teoriaa, jonka mukaan työolosuhteet jakautuvat työn imua edistäviin voimavaroihin ja työuupumuksen riskiä lisääviin vaatimuksiin.
Tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenologista tutkimusstrategiaa. Aineisto kerättiin syksyllä 2022 puolistrukturoitujen etähaastattelujen avulla. Haastatteluun osallistui kahdeksan yhteisopettajana työskennellyttä luokanopettajaa eri kouluista ympäri Suomea. Aineisto analysoitiin fenomenologisella analyysilla, ja tutkimuksen tulokseksi saatiin kokemuksen rakennetta kuvaava yleinen merkitysverkosto.
Merkitysverkosto koostui merkityskokonaisuuksista, jotka jaettiin yhteisopetuksen tuomia voimavaroja ja vaatimuksia kuvaaviin kokonaisuuksiin. Yhteisopetuksen voimavarat liittyivät työparilta saatuun tukeen, työkuorman jakamiseen, työn intensiteettiin ja työaikaan. Vaatimukset liittyivät opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, työparin väliseen suhteeseen, työparin poissaoloihin, suuriin ryhmäkokoihin sekä vastuiden ja roolien jakamiseen.
Tulokset osoittavat, että luokanopettajat kokevat yhteisopetuksen lisäävän työn voimavaroja enemmän kuin vaatimuksia. Toisin sanoen yhteisopetuksen tuomat voimavarat korostuivat luokanopettajien vastauksissa selvästi vaatimuksia enemmän. Kaikki haastateltavat kokivat yhteisopettajuuden edistäneen omaa työhyvinvointiaan ainakin jossain määrin. Yksin opettamiseen verrattuna työhyvinvoinnin koettiin joko parantuneen tai säilyneen vähintään yhtä hyvänä. Mikäli työhyvinvoinnin koettiin heikentyneen, sen koettiin johtuvan yhteisopetuksen ulkopuolisista tekijöistä, kuten sisäilmaongelmista.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu yhteisopettajuutta ja työhyvinvointia käsittelevistä luvuista. Yhteisopettajuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kahden tasavertaisen ammattilaisen yhteistyötä, jossa opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi tehdään yhteistyössä. Työhyvinvoinnin tarkastelussa hyödynnetään työn vaatimusten ja voimavarojen teoriaa, jonka mukaan työolosuhteet jakautuvat työn imua edistäviin voimavaroihin ja työuupumuksen riskiä lisääviin vaatimuksiin.
Tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenologista tutkimusstrategiaa. Aineisto kerättiin syksyllä 2022 puolistrukturoitujen etähaastattelujen avulla. Haastatteluun osallistui kahdeksan yhteisopettajana työskennellyttä luokanopettajaa eri kouluista ympäri Suomea. Aineisto analysoitiin fenomenologisella analyysilla, ja tutkimuksen tulokseksi saatiin kokemuksen rakennetta kuvaava yleinen merkitysverkosto.
Merkitysverkosto koostui merkityskokonaisuuksista, jotka jaettiin yhteisopetuksen tuomia voimavaroja ja vaatimuksia kuvaaviin kokonaisuuksiin. Yhteisopetuksen voimavarat liittyivät työparilta saatuun tukeen, työkuorman jakamiseen, työn intensiteettiin ja työaikaan. Vaatimukset liittyivät opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, työparin väliseen suhteeseen, työparin poissaoloihin, suuriin ryhmäkokoihin sekä vastuiden ja roolien jakamiseen.
Tulokset osoittavat, että luokanopettajat kokevat yhteisopetuksen lisäävän työn voimavaroja enemmän kuin vaatimuksia. Toisin sanoen yhteisopetuksen tuomat voimavarat korostuivat luokanopettajien vastauksissa selvästi vaatimuksia enemmän. Kaikki haastateltavat kokivat yhteisopettajuuden edistäneen omaa työhyvinvointiaan ainakin jossain määrin. Yksin opettamiseen verrattuna työhyvinvoinnin koettiin joko parantuneen tai säilyneen vähintään yhtä hyvänä. Mikäli työhyvinvoinnin koettiin heikentyneen, sen koettiin johtuvan yhteisopetuksen ulkopuolisista tekijöistä, kuten sisäilmaongelmista.