Nilkan nyrjähdysvammojen hoito Tampereen yliopistollisen sairaalan yhteispäivystyksessä vuosina 2017-2018
Vuosjoki, Veronika (2023)
2023
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-01-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301091194
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301091194
Tiivistelmä
Nilkan nyrjähdysvamma on yksi yleisimmistä syistä hakeutua päivystykseen. Päivittäin noin 500 suomalaista nyrjäyttää nilkkansa. Se on tavallisin urheilun aiheuttama tuki- ja liikuntaelinvamma.
Tämän syventävien opinnäytetyön tarkoituksena on koota tietoa nilkan nyrjähdysvammojen hoidosta ja diagnostiikasta Tampereen yliopistollisen sairaalan yhteispäivystyksessä. Tavoitteena on saada yleiskäsitys, onko hoito ja diagnosointi tämän hetken ohjeistusten mukaista ja hyödyntää saatua tietoa tulevaisuuden hoidossa.
Tulosten mukaan potilaan tutkiminen tapahtui nykyohjeistusten mukaisesti. Diagnosointia ei toteutettu suositusten mukaisesti. Vamman vaikeusasteen määritys puuttui lähes jokaiselta potilaalta. Jatkohoidon toteutus ja ohjeistus puuttui suurelta osalta. Kuntouttavia harjoitteita ei ohjeistettu lähes ollenkaan, vaikka se on tärkein osa paranemisprosessia. Urheiluharrastuksiin ja liikuntaan palaaminen oli myös huonosti ohjeistettu, vaikka kyseessä on tavallisin urheiluvamma. Lähes puolelle potilaista annettiin oirehoitona kipulääkitys, mutta ei jatkohoito-ohjeistusta. Kokonaisuudessaan jatkohoito oli erittäin heikosti toteutettu ja diagnosointivaiheessa olisi huomattavasti parannettavaa.
Tämän syventävien opinnäytetyön tarkoituksena on koota tietoa nilkan nyrjähdysvammojen hoidosta ja diagnostiikasta Tampereen yliopistollisen sairaalan yhteispäivystyksessä. Tavoitteena on saada yleiskäsitys, onko hoito ja diagnosointi tämän hetken ohjeistusten mukaista ja hyödyntää saatua tietoa tulevaisuuden hoidossa.
Tulosten mukaan potilaan tutkiminen tapahtui nykyohjeistusten mukaisesti. Diagnosointia ei toteutettu suositusten mukaisesti. Vamman vaikeusasteen määritys puuttui lähes jokaiselta potilaalta. Jatkohoidon toteutus ja ohjeistus puuttui suurelta osalta. Kuntouttavia harjoitteita ei ohjeistettu lähes ollenkaan, vaikka se on tärkein osa paranemisprosessia. Urheiluharrastuksiin ja liikuntaan palaaminen oli myös huonosti ohjeistettu, vaikka kyseessä on tavallisin urheiluvamma. Lähes puolelle potilaista annettiin oirehoitona kipulääkitys, mutta ei jatkohoito-ohjeistusta. Kokonaisuudessaan jatkohoito oli erittäin heikosti toteutettu ja diagnosointivaiheessa olisi huomattavasti parannettavaa.