Pääomasijoittajan arvonluonti ja osaava omistajuus Suomessa
Pentti, Markus (2023)
Pentti, Markus
2023
Tilintarkastuksen ja arvioinnin maisteriohjelma - Master's Programme in Auditing and Evaluation
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-01-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301091191
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301091191
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee pääomasijoittajien arvonluontia ja osaavaa omistajuutta Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälainen omistajan osaaminen synnyttää lisäarvoa yksityisissä yrityksissä. Tutkimuksessa tullaan selvittämään, mitä ovat lisäarvoa luova osaava omistajuus sekä omistajan liiketoimintaosaaminen ja millä tavoin ne näkyvät kohdeyhtiön toiminnassa.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aihetta tullaan tutkimaan haastattelemalla pääomasijoittajia, koska pääomasijoittajat ovat yritysten omistajuuden ja arvon maksimoinnin ammattilaisia. Tutkimukseen on haastateltu yhdeksää pääomasijoitus/sijoitusalan ammattilaista. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Haastatteluaineisto on analysoitu hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tämän työn teoreettinen viitekehys muodostuu pääosin aikaisemmasta kansainvälisestä tutkimuksesta, relevanttien teorioiden läpikäymisestä sekä käsitteiden määrittelystä.
Pääomasijoittajan lisäarvoa luova osaava omistajuus jakautui hallinnolliseen osaamiseen sekä liiketoimintaosaamiseen. Pääomasijoittajan hallinnollinen osaaminen tarkoitti kohdeyhtiön yritystoiminnan systemaattisuutta, harkittua strategista ohjausta, finanssiosaamista, parempaa taloushallinto, lakisääteistä tukea ja riskien minimointia. Liiketoiminnallinen osaaminen tarkoitti syvällistä toimialaosaamista, onnistunutta tiimien rakentamista, erilaisia tehostustoimia, yritysjärjestelyissä tukemista, liiketoiminnallista rohkeutta ja toimintakulttuurin muutosta, parempaa kaupallistamista ja skaalausta sekä kansainvälistymiseen liittyvää osaamista.
Näiden asioiden summaa tarkoitti pääomasijoittajien ’’osaava pääoma’’ sekä ’’liiketoimintaosaaminen’’ Suomessa. Tämä osaaminen siirtyi kohdeyhtiöön onnistuneiden rekrytointien, hallitustyöskentelyn sekä erilaisten epävirallisten ’’sparrailu’’ tapaamisten muodossa.
Suhteessa aikaisempaan kansainväliseen tutkimukseen pääomasijoittajat tuottivat osaamisensa kautta suomalaisille yrityksille poikkeuksellisen merkittävää lisäarvoa seuraavilla osa-alueilla: finanssiosaaminen, taloushallinto, lakisääteiset asiat ja riskien minimointi, rohkeus ja toimintakulttuuri, kaupallistaminen ja skaalaus sekä kansainvälistyminen. Tutkimuksen perusteella Suomalaisilla yrityksillä oli näillä osa-alueilla merkittäviä puutteita, joita pääomasijoittajat osaamisellaan ’’paikkasivat’’. Hallinnolliseen osaamiseen lukeutuvia puutteita selitti ainakin joiltakin osin suomalaisten yhtiöiden pienempi koko, verrattuna kansainvälisissä tutkimuksissa käsiteltyihin yrityksiin. Liiketoiminnallisiin puutteisiin liittyen suurimpana selittävänä tekijänä oli kulttuurilliset syyt. Suomalaisilta yrityksiltä usein puuttui rohkeus myydä, kaupallistaa ja kansainvälistyä. Pääomasijoittajilta ei tätä puuttunut.
Tutkimusta tehdessä heräsi erilaisia jatkotutkimustarpeita. Suurin jatkotutkimustarve olisi tutkia, millä tavoin näitä kulttuurillisista syistä johtuvia osaamisvajeita voitaisiin saada vähennettyä. Olisi mielenkiintoista tutkia mikä vaikutus sillä olisi, jos saisimme tämän ’’osaamisvajeen’’ paikattua. Mikä sen merkitys olisi yritysten menestymiselle, BKT:lle sekä työllisyydelle.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aihetta tullaan tutkimaan haastattelemalla pääomasijoittajia, koska pääomasijoittajat ovat yritysten omistajuuden ja arvon maksimoinnin ammattilaisia. Tutkimukseen on haastateltu yhdeksää pääomasijoitus/sijoitusalan ammattilaista. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Haastatteluaineisto on analysoitu hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tämän työn teoreettinen viitekehys muodostuu pääosin aikaisemmasta kansainvälisestä tutkimuksesta, relevanttien teorioiden läpikäymisestä sekä käsitteiden määrittelystä.
Pääomasijoittajan lisäarvoa luova osaava omistajuus jakautui hallinnolliseen osaamiseen sekä liiketoimintaosaamiseen. Pääomasijoittajan hallinnollinen osaaminen tarkoitti kohdeyhtiön yritystoiminnan systemaattisuutta, harkittua strategista ohjausta, finanssiosaamista, parempaa taloushallinto, lakisääteistä tukea ja riskien minimointia. Liiketoiminnallinen osaaminen tarkoitti syvällistä toimialaosaamista, onnistunutta tiimien rakentamista, erilaisia tehostustoimia, yritysjärjestelyissä tukemista, liiketoiminnallista rohkeutta ja toimintakulttuurin muutosta, parempaa kaupallistamista ja skaalausta sekä kansainvälistymiseen liittyvää osaamista.
Näiden asioiden summaa tarkoitti pääomasijoittajien ’’osaava pääoma’’ sekä ’’liiketoimintaosaaminen’’ Suomessa. Tämä osaaminen siirtyi kohdeyhtiöön onnistuneiden rekrytointien, hallitustyöskentelyn sekä erilaisten epävirallisten ’’sparrailu’’ tapaamisten muodossa.
Suhteessa aikaisempaan kansainväliseen tutkimukseen pääomasijoittajat tuottivat osaamisensa kautta suomalaisille yrityksille poikkeuksellisen merkittävää lisäarvoa seuraavilla osa-alueilla: finanssiosaaminen, taloushallinto, lakisääteiset asiat ja riskien minimointi, rohkeus ja toimintakulttuuri, kaupallistaminen ja skaalaus sekä kansainvälistyminen. Tutkimuksen perusteella Suomalaisilla yrityksillä oli näillä osa-alueilla merkittäviä puutteita, joita pääomasijoittajat osaamisellaan ’’paikkasivat’’. Hallinnolliseen osaamiseen lukeutuvia puutteita selitti ainakin joiltakin osin suomalaisten yhtiöiden pienempi koko, verrattuna kansainvälisissä tutkimuksissa käsiteltyihin yrityksiin. Liiketoiminnallisiin puutteisiin liittyen suurimpana selittävänä tekijänä oli kulttuurilliset syyt. Suomalaisilta yrityksiltä usein puuttui rohkeus myydä, kaupallistaa ja kansainvälistyä. Pääomasijoittajilta ei tätä puuttunut.
Tutkimusta tehdessä heräsi erilaisia jatkotutkimustarpeita. Suurin jatkotutkimustarve olisi tutkia, millä tavoin näitä kulttuurillisista syistä johtuvia osaamisvajeita voitaisiin saada vähennettyä. Olisi mielenkiintoista tutkia mikä vaikutus sillä olisi, jos saisimme tämän ’’osaamisvajeen’’ paikattua. Mikä sen merkitys olisi yritysten menestymiselle, BKT:lle sekä työllisyydelle.