”Kun hommat on kohdillaan, niin he pystyy ihan samanlaisiin suorituksiin kuin muutkin” : Luokanopettajien tiedot ja asenteet tehostetun tuen oppijoiden arviointia kohtaan
Salminen, Leena (2023)
Salminen, Leena
2023
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-01-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301091185
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202301091185
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa luokanopettajien tietoja tehostetun tuen piirissä olevien oppijoiden arviointiin liittyen ja selvittää luokanopettajilla esiintyviä mahdollisia asenteita tehostettua tukea tarvitsevien oppilaiden arviointia kohtaan. Tutkimuksen aineiston käsittely ja analysointi tapahtui teorialähtöisesti. Tutkimuskysymyksiä peilattiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esiteltyihin tietoihin ja käsityksiin tehostetun tuen oppilaiden arviointiin liittyen. Luokanopettajien mahdollisia asenteita tarkasteltiin Katzin funktionaalisen asenneteorian arvoja ilmaisevan funktion ja tiedollisen funktion näkökulmista.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja se perustuu kolmeen peruskoulun luokanopettajan haastatteluun. Tutkimuksen haastattelut toteutettiin puolistrukturoidusti. Haastattelujen jälkeen kerätty aineisto litteroitiin, sisällöanalyysille ominaiseen tapaan alkuperäisdata pelkistettiin ja saaduista ilmaisuista kerättiin analyysirunkoon molempiin tutkimuskysymyksiin vastaavia ala- ja yläkategorioita.
Kaikki haastatteluun osallistuneet opettajat korostivat tehostetun tuen oppilaiden saaman tuen ja arvioinnin erottamaton merkitys toisiinsa. Arvioinnin avulla pyrittiin löytämään kullekin oppilaalle sopivat keinot ja tuen muodot, jotta oppilas voisi saavuttaa omat tavoitteensa. Opettajat painottivat pääsääntöisesti tehostetun tuen oppilaiden arvioinneissa yksilöllisyyttä ja monipuolisuutta. Vastauksissa nousi kuitenkin esille myös oppilaiden keskinäistä vertailua ja kokeisiin ja päättöarviointiin painottuvaa arviointia.
Haastateltavat kokivat olevansa opettajina lapsia varten. Arviointi koettiin vastuullisena tehtävänä, jolla pystyttiin joko kannustamaan tai pahimmillaan lannistamaan oppilaan osaamista ja itsetuntoa. Opettajat kokivat työpaikoilla vallinneen ilmapiirin vapaaksi ja keskustelevaksi arvioinneista puhuttaessa. Tehostetun tuen oppilaiden tukemisessa ja arvioinnissa kollegoilta saatu tuki koettiin merkittäväksi. Vuorovaikutuksellisuus arviointeihin liittyen nähtiin oppilaan etuoikeutena ja osana hänen oikeusturvansa takaamista.
Arviointi voi parhaimmillaan olla kannustavaa ja eteenpäin vievää, mutta toisaalta se voi olla myös keino, jonka avulla opettaja korostaa omaa vallankäyttöään suhteessa oppilaisiinsa. Opettajan tulisikin aina pohtia omaa vastuutaan arviointeihin liittyen. Arvioinnit tulisi toteuttaa oikeudenmukaisesti, yksilölliset lähtökohdat ja tarpeet huomioon ottaen ja oppimista edistäen. Tässä tutkimuksessa pyritään opettajien tietoja ja mahdollisia asenteita selvittämällä tuomaan tehostetun tuen oppilaiden arviointia näkyvämmäksi osaksi koulutuksen kentällä käytävää arviointikeskustelua.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja se perustuu kolmeen peruskoulun luokanopettajan haastatteluun. Tutkimuksen haastattelut toteutettiin puolistrukturoidusti. Haastattelujen jälkeen kerätty aineisto litteroitiin, sisällöanalyysille ominaiseen tapaan alkuperäisdata pelkistettiin ja saaduista ilmaisuista kerättiin analyysirunkoon molempiin tutkimuskysymyksiin vastaavia ala- ja yläkategorioita.
Kaikki haastatteluun osallistuneet opettajat korostivat tehostetun tuen oppilaiden saaman tuen ja arvioinnin erottamaton merkitys toisiinsa. Arvioinnin avulla pyrittiin löytämään kullekin oppilaalle sopivat keinot ja tuen muodot, jotta oppilas voisi saavuttaa omat tavoitteensa. Opettajat painottivat pääsääntöisesti tehostetun tuen oppilaiden arvioinneissa yksilöllisyyttä ja monipuolisuutta. Vastauksissa nousi kuitenkin esille myös oppilaiden keskinäistä vertailua ja kokeisiin ja päättöarviointiin painottuvaa arviointia.
Haastateltavat kokivat olevansa opettajina lapsia varten. Arviointi koettiin vastuullisena tehtävänä, jolla pystyttiin joko kannustamaan tai pahimmillaan lannistamaan oppilaan osaamista ja itsetuntoa. Opettajat kokivat työpaikoilla vallinneen ilmapiirin vapaaksi ja keskustelevaksi arvioinneista puhuttaessa. Tehostetun tuen oppilaiden tukemisessa ja arvioinnissa kollegoilta saatu tuki koettiin merkittäväksi. Vuorovaikutuksellisuus arviointeihin liittyen nähtiin oppilaan etuoikeutena ja osana hänen oikeusturvansa takaamista.
Arviointi voi parhaimmillaan olla kannustavaa ja eteenpäin vievää, mutta toisaalta se voi olla myös keino, jonka avulla opettaja korostaa omaa vallankäyttöään suhteessa oppilaisiinsa. Opettajan tulisikin aina pohtia omaa vastuutaan arviointeihin liittyen. Arvioinnit tulisi toteuttaa oikeudenmukaisesti, yksilölliset lähtökohdat ja tarpeet huomioon ottaen ja oppimista edistäen. Tässä tutkimuksessa pyritään opettajien tietoja ja mahdollisia asenteita selvittämällä tuomaan tehostetun tuen oppilaiden arviointia näkyvämmäksi osaksi koulutuksen kentällä käytävää arviointikeskustelua.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]