Sinkkuus riskinä: Analyysi riskipuheesta Ylen artikkeleissa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavalla media tuottaa riskidiskurssia sinkkuudesta sekä yksinelämisestä. Riskidiskurssilla tarkoitetaan tutkielmassa puhetta, jossa sinkkuuden nähdään lisäävän riskiä johonkin, esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten kyseistä diskurssia luodaan. Diskurssianalyysin lähtökohdista puhetta nähdään toimintana, joka luo ja muokkaa todellisuutta sekä tuottaa seurauksia. Sinkkuutta ja yksinelämistä on käytetty työssä toistensa synonyymeina, koska näin tehdään myös mediassa sekä tutkimuksissa. Sinkulla tarkoitetaan tutkielmassa ihmistä, joka ei ole minkäänlaisessa parisuhteessa. Tutkielmassa sinkkuutta on rinnastettu heteronormatiivisuuden teoriaan, minkä lähtökohdista se nähdään poikkeuksellisena statuksena tai välivaiheena. Tällainen ajattelu ilmenee myös esitetyissä tutkimuksissa sekä julkisessa keskustelussa. Tässä tutkielmassa aihetta on lähestytty tutkimuskysymyksillä: Millaista riskipuhetta sinkkuudesta voi tunnistaa Yleisradion artikkeleissa? Miten riskidiskurssia tuotetaan?

Luottamus mediaan on Suomessa vahvempaa kuin monissa muissa Euroopan maissa. Aineistoa on valittu Yleltä, koska sitä pidetään tutkimusten mukaan Suomen luetettavimpana mediana. Aineistona on käytetty kymmentä Yleisradion journalistista artikkelia, joissa sinkkuuden todetaan lisäävän riskiä johonkin asiaan useammalla elämän osa-alueella. Tietynlaiset riskit nousivat aineistossa eniten esille ja niitä on jaettu kolmeen kategoriaan. Aineistosta tutkimusmenetelmien avulla tunnistetut riskikategoriat ovat: sinkkuudessa korostuvat sosiaaliset riskit, taloudelliset- sekä terveysriskit. Kategorioita avataan tarkemmin tulosten esittelyluvussa. Analyysissa on sovellettu sisällönanalyysia sekä diskurssianalyysia löyhänä teoreettisena viitekehyksenä. Diskurssianalyysin osana retoriikan analyysia on tutkielmassa myös hyödynnetty esiteltäessä, millä tavoin diskurssit vahvistavat asemaansa.

Analyysin tuloksena on havaittu muun muassa, että sinkkuutta lähestytään usein ongelmanhakuisesti ja siksi heihin liittyvä keskustelu on kielteistä. Sinkkuuteen liittyvää riskidiskurssia tuotetaan rinnastamalla sinkkuuteen kielteisiä oletuksia ja vastaavasti parisuhteisiin positiivisia oletuksia. Sinkkuuteen liittyvät myönteiset oletuksetkin perustuvat oletukseen sen väliaikaisuudesta, jolloin henkilöllä on mahdollisuus kehittää itseään. Tätä kutsutaan terapeuttiseksi sinkkuudeksi. On siis syytä todeta, että todellisena riskinä nähdään pitkäaikainen sinkkuus.