Syöpälääkkeiden ekstravasaatiot ja hoitokäytännöt
Meriläinen, Jenni (2023)
2023
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-01-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212309848
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212309848
Tiivistelmä
Syöpälääkehoidon harvinaisessa haittatapahtumassa, ekstravasaatiossa, lääkeaine infusoituu laskimon sijaan sitä ympäröivään kudokseen. Vaurion vakavuus riippuu käytetyn syöpälääkkeen määrästä ja kudostuhoa aiheuttavista ominaisuuksista, joiden perusteella ekstravasaatiot luokitellaan vakavan kudosvaurion aiheuttaviin, merkittävän kudosvaurion aiheuttaviin ja niihin, jotka eivät aiheuta kudosvauriota. Ekstravasaation oirekuva vaihtelee laajalti oireettomasta, ihon ja ihonalaiskudoksen kuolioon tai sitäkin vakavampiin seuraamuksiin. Oireet voivat ilmetä vasta päivien tai viikkojen kuluttua syöpälääkkeen infuusiosta, jolloin lääkeaine voi ehtiä tuhota kudosta palautumattomasti. Yleisin vakava komplikaatio on ihon ja ihonalaiskudoksen kuolio, jolloin vaurioalue vaatii kirurgista poistamista. Ekstravasaation riskitekijät jaetaan infuusioon, potilaaseen ja henkilökuntaan liittyviin tekijöihin. Riskin pienentyminen perustuu syöpälääkehoitoon koulutetun henkilökunnan riittävään määrään, mikä mahdollistaa potilaan ohjauksen ja seurannan infuusion aikana.
Ekstravasaatio vaatii välitöntä toimintaa ja hoitoarviota. Infuusio on lopetettava heti ekstravasaation tapahtuessa tai sitä epäiltäessä. Hoitotoimet riippuvat ekstravasaation laajuudesta ja sijainnista sekä käytetystä syöpälääkkeestä. Hoitovaihtoehtoina ovat seuranta, paikallishoidot, vastalääkkeet ja kirurgiset menetelmät. Paikallishoitoon lukeutuvat kylmä- ja kuumahoito, joita hoitosuositukset suosittelevat hoidon alkuvaiheeseen. Vastalääkkeen, deksratsoksaanin, hyaluronidaasin ja dimetyylisulfoksidin (DMSO) käyttö arvioidaan käytetyn syöpälääkkeen mukaan. Kirurginen poisto ja keittosuolaliuoshuuhtelu ovat operatiivista hoitoa. Tutkimusnäyttö hoitomuodoista on niukkaa.
Ekstravasaatioiden lukumäärä on arvioitu vähentyneen aikaisemmasta infuusiomenetelmien, hoitomuotojen ja ekstravasaatioiden varhaisemman havaitsemisen vuoksi. Ilmaantuvuutta voidaan seurata vaaratapahtumien HaiPro-raportointijärjestelmällä, mikä mahdollistaa nopean reagoinnin mahdollisiin muutoksiin. Potilas- ja lääkitysturvallisuuden kannalta potilaan ohjeistus, henkilökunnan koulutus, riittävä ajankäyttö ja oikeaoppiset toimintatavat ovat syöpälääkehoidon kulmakiviä.
Ekstravasaatio vaatii välitöntä toimintaa ja hoitoarviota. Infuusio on lopetettava heti ekstravasaation tapahtuessa tai sitä epäiltäessä. Hoitotoimet riippuvat ekstravasaation laajuudesta ja sijainnista sekä käytetystä syöpälääkkeestä. Hoitovaihtoehtoina ovat seuranta, paikallishoidot, vastalääkkeet ja kirurgiset menetelmät. Paikallishoitoon lukeutuvat kylmä- ja kuumahoito, joita hoitosuositukset suosittelevat hoidon alkuvaiheeseen. Vastalääkkeen, deksratsoksaanin, hyaluronidaasin ja dimetyylisulfoksidin (DMSO) käyttö arvioidaan käytetyn syöpälääkkeen mukaan. Kirurginen poisto ja keittosuolaliuoshuuhtelu ovat operatiivista hoitoa. Tutkimusnäyttö hoitomuodoista on niukkaa.
Ekstravasaatioiden lukumäärä on arvioitu vähentyneen aikaisemmasta infuusiomenetelmien, hoitomuotojen ja ekstravasaatioiden varhaisemman havaitsemisen vuoksi. Ilmaantuvuutta voidaan seurata vaaratapahtumien HaiPro-raportointijärjestelmällä, mikä mahdollistaa nopean reagoinnin mahdollisiin muutoksiin. Potilas- ja lääkitysturvallisuuden kannalta potilaan ohjeistus, henkilökunnan koulutus, riittävä ajankäyttö ja oikeaoppiset toimintatavat ovat syöpälääkehoidon kulmakiviä.