Ne bis in idem -periaatteen soveltuminen henkilöyhtiöiden ja niiden yhtiömiesten verotukseen

Abstract

Ne bis in idem -periaate tarkoittaa kaksinkertaisen rangaistuksen kieltoa. Samaa henkilöä ei siis saa rangaista kahteen kertaan samasta asiasta. Periaate on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin yleinen periaate, jonka seurauksena se on tunnettu jokaisella oikeudenalalla, sekä myös muissa maissa kuin Suomessa. Periaate on määritelty kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 lisäpöytäkirjan 4. artiklassa. Tutkielmani käsittelee periaatteen soveltumista henkilöyhtiöiden ja niiden yhtiömiesten verotukseen.

Henkilöyhtiöt käsitellään verotuksen näkökulmasta yhtyminä. Näin ollen ne eivät ole itsenäisiä verovelvollisia. Yrityksen tulos jaetaan tulo-osuuksina yhtiömiehille verotettavaksi. Myös esimerkiksi veronkorotukset jaetaan yhtiömiehille yhtiösopimuksen mukaan kuuluvin osuuksin maksettavaksi. Tämä aiheuttaakin oman ongelmansa ne bis in idem -periaatteen soveltumisesta henkilöyhtiöihin ja niiden yhtiömiehiin. Periaatteen soveltumisesta tulee ongelma, kun henkilöyhtiölle on määrätty veronkorotus ja yhtiömies viedään syyteharkintaan veropetoksesta liittyen samoihin tosiseikkoihin. Arvioitavaksi tulee se, voidaanko henkilöyhtiötä ja sen yhtiömiestä rinnastaa samaksi, sekä näin ollen ulottaa ne bis in idem -periaate koskemaan myös tällaista tilannetta.

2000-luvun alussa henkilöyhtiötä ja sen yhtiömiestä ei voitu rinnastaa samaksi, eikä siten ne bis in idem -periaatetta voitu ulottaa koskemaan tällaista tilannetta. Vuonna 2013 voimaan tulleen lain avulla ne bis in idem -periaatteen käyttöä selkeytettiin Suomessa ja periaate ulotettiin koskemaan myös henkilöyhtiöitä ja niiden yhtiömiehiä. Tutkielman yhtenä tutkimuskysymyksenä toimiikin: Millä tavoin laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta on muuttanut ne bis in idem -periaatteen soveltamista Suomessa. Tutkielman toinen ja kolmas tutkimuskysymys käsittelee periaatteen soveltamista henkilöyhtiöihin ja niiden yhtiömiehiin.

Tutkielman tavoitteena on luoda selkeä kuva siitä, miten ne bis in idem -periaatetta voidaan soveltaa henkilöyhtiöiden ja niiden yhtiömiesten verotukseen. Suomessa ei ole yhtä yksiselitteistä ohjetta siitä, miten periaatetta tulkitaan tällaisessa tilanteessa. Selkeän kokonaiskuvan saamiseksi, tutkielmassa käydään läpi oikeuskäytäntöä liittyen ne bis in idem -periaatteeseen, sekä systematisoidaan tämänhetkistä oikeustilaa Suomessa. Tutkielman aineisto koostuu pääasiassa oikeustapauksista, sekä lainsäädännöstä ja kansainvälisistä sopimuksista. Tutkielman tutkimusmenetelmäksi valikoitui lainoppi.