”Tilanne on kehittymässä aivan arveluttavaan suuntaan" : Vankikarkuruus vankeinhoidon haasteena ja yhteiskunnallisena uhkana eduskunnassa 1925–1932
Lehtinen, Sami (2022)
Lehtinen, Sami
2022
Historian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212219718
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212219718
Tiivistelmä
Vangin karkaaminen kriminalisoitiin vuonna 1932. Karkaaminen muuttui kriminalisoinnin myötä kurinpidollisesta rikkeestä rikoslain nojalla tuomittavaksi rikokseksi. Kriminalisointi merkitsi ankarampia rangaistuksia karkaamista yrittäneelle tai siinä onnistuneelle vangille. Vangin karkaaminen on edelleenkin Suomessa määritetty rikokseksi. Tässä tutkimuksessa syvennyn vankien karkaamisesta käytyyn yhteiskunnalliseen keskusteluun kriminalisointia edeltäneinä vuosina. Tutkimukseni pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on, millaisena ilmiönä vankikarkuruus esiintyy eduskunnan keskusteluissa vuosina 1925–1932. Tutkimuskysymykseni koostuu kahdesta alakysymyksestä. Ensimmäinen alakysymykseni on, missä asiayhteydessä vankikarkuruutta käsitellään eduskunnan keskusteluissa ja vuoden 1932 lakiesityksen perusteluissa. Toisena alakysymyksenäni kysyn, mitä merkityksiä vankikarkuruuteen näissä keskusteluissa ja kriminalisoinnin perusteluissa liitetään.
Keräsin pääasiallisen tutkimusaineistoni etsimällä mainintoja vankien karkaamisesta Eduskunnan Arkistoon digitoiduista valtiopäivien pöytäkirjoista aikarajaukseni puitteissa. Tutkimuksessani yhdistän keskusteluissa esiintyvät maininnat keskustelujen historialliseen kontekstiin. Vertailen pöytäkirjoista löytämiäni puheenvuoroja vuoden 1932 lakiesitykseen, jossa esitetään perusteluja vangin karkaamisen kriminalisoinnille. Analysoin aineiston lähiluvun avulla ja jaoin aineistojen sisällön kahteen teemaan, joita käsittelen erillisissä käsittelyluvuissa. Ensimmäisenä teemana tutkimuksessani käsitellään vankikarkuruutta osana keskustelua vankeinhoidon resursseista. Toisena teemana avataan keskustelua vankikarkureista yhteiskunnallisena uhkana. Tutkin ilmiön laajuutta laskemalla vankien karkaustapausten määrää kriminalisointia edeltäneinä vuosina. Käytin vankikarkuruuden määrän kartoituksessa lähteenä Vankeinhoidon etsivätoimiston arkiston aineistoja sekä Vankeinhoitolaitoksen digitoitujen vuosikertomusten tietoihin karkaustapausten vuosittaisesta määrästä. Tilastollisen analyysin avulla vertailen Vankeinhoidon etsivätoimiston luettelossa ja Vankeinhoitohallituksen vuosikertomuksissa esiintyviä lukuja lakiesityksessä esitettyihin lukumääriin.
Tutkimukseni osoitti vankien karkaustapausten määrän kasvaneen vuosina 1925–1932. Kriminalisoinnin perusteluissa avoimempien vankilaitosten ja vankityömaiden käyttö tunnistetaan kasvavien karkaustapausten syynä. Avolaitokset mainitaan myös eduskunnan keskusteluissa vankien karkaamiselle keskeisenä paikkana. Keskusteluissa arvioidaan, millaisia vankeja on sopivaa sijoittaa vankityömaille, ottaen huomioon eri vankiryhmien todennäköisyyden karata. Vankikarkuruus esiintyykin keskusteluissa vankeinhoidon resursseihin liittyvänä hallittavana riskinä, jonka huomioiminen avolaitoksia rakentaessa on välttämätöntä. Karanneisiin valtiorikosvankeihin viitataan keskustelussa muistutuksena vuoden 1918 tapahtumista. Karanneet valtiorikosvangit esitetään puheenvuoroissa joko yhteiskuntaa uhkaavina hahmoina tai viranomaisten epäoikeudenmukaisen käsittelyn kohteina. Karkuruudesta käydyissä keskusteluissa ja vuoden 1932 lakiesityksessä vankien karkaaminen esiintyy resurssikysymyksenä, mutta myös vankeinhoidon ja valtion sisäistä järjestystä uhkaavana ilmiönä.
Keräsin pääasiallisen tutkimusaineistoni etsimällä mainintoja vankien karkaamisesta Eduskunnan Arkistoon digitoiduista valtiopäivien pöytäkirjoista aikarajaukseni puitteissa. Tutkimuksessani yhdistän keskusteluissa esiintyvät maininnat keskustelujen historialliseen kontekstiin. Vertailen pöytäkirjoista löytämiäni puheenvuoroja vuoden 1932 lakiesitykseen, jossa esitetään perusteluja vangin karkaamisen kriminalisoinnille. Analysoin aineiston lähiluvun avulla ja jaoin aineistojen sisällön kahteen teemaan, joita käsittelen erillisissä käsittelyluvuissa. Ensimmäisenä teemana tutkimuksessani käsitellään vankikarkuruutta osana keskustelua vankeinhoidon resursseista. Toisena teemana avataan keskustelua vankikarkureista yhteiskunnallisena uhkana. Tutkin ilmiön laajuutta laskemalla vankien karkaustapausten määrää kriminalisointia edeltäneinä vuosina. Käytin vankikarkuruuden määrän kartoituksessa lähteenä Vankeinhoidon etsivätoimiston arkiston aineistoja sekä Vankeinhoitolaitoksen digitoitujen vuosikertomusten tietoihin karkaustapausten vuosittaisesta määrästä. Tilastollisen analyysin avulla vertailen Vankeinhoidon etsivätoimiston luettelossa ja Vankeinhoitohallituksen vuosikertomuksissa esiintyviä lukuja lakiesityksessä esitettyihin lukumääriin.
Tutkimukseni osoitti vankien karkaustapausten määrän kasvaneen vuosina 1925–1932. Kriminalisoinnin perusteluissa avoimempien vankilaitosten ja vankityömaiden käyttö tunnistetaan kasvavien karkaustapausten syynä. Avolaitokset mainitaan myös eduskunnan keskusteluissa vankien karkaamiselle keskeisenä paikkana. Keskusteluissa arvioidaan, millaisia vankeja on sopivaa sijoittaa vankityömaille, ottaen huomioon eri vankiryhmien todennäköisyyden karata. Vankikarkuruus esiintyykin keskusteluissa vankeinhoidon resursseihin liittyvänä hallittavana riskinä, jonka huomioiminen avolaitoksia rakentaessa on välttämätöntä. Karanneisiin valtiorikosvankeihin viitataan keskustelussa muistutuksena vuoden 1918 tapahtumista. Karanneet valtiorikosvangit esitetään puheenvuoroissa joko yhteiskuntaa uhkaavina hahmoina tai viranomaisten epäoikeudenmukaisen käsittelyn kohteina. Karkuruudesta käydyissä keskusteluissa ja vuoden 1932 lakiesityksessä vankien karkaaminen esiintyy resurssikysymyksenä, mutta myös vankeinhoidon ja valtion sisäistä järjestystä uhkaavana ilmiönä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8800]