”Miksi kukaan edes haluaisi olla tekemisissä mun kanssa?”: Työikäisten aikuisten kokema yksinäisyys kirjoitusaineistossa
Määttä, Tiia (2023)
Määttä, Tiia
2023
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-01-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212219711
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212219711
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista yksinäisyys on työikäisten aikuisten kokemana. Yksinäisyyden tutkiminen on tärkeää, sillä yksinäisyys on yksi terveyden riskitekijöistä ja yhteydessä yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. Yksinäisyyden kokemusta tutkimalla voidaan ymmärtää paremmin yksinäisyyttä ylläpitäviä ja toisaalta sitä ehkäiseviä tekijöitä. Työikäiset aikuiset ovat tässä tutkimuksessa kohderyhmänä, sillä yksinäisyystutkimukset ovat pääosin keskittyneet lapsiin ja nuoriin sekä ikääntyviin aikuisiin.
Tutkielman teoreettisen taustan muodostaa sosiologi Robert Weissin emotionaalisen ja sosiaalisen yksinäisyyden käsitteet, jotka pohjautuvat interaktionistiseen yksinäisyysteoriaan. Emotionaalinen yksinäisyys on seurausta siitä, että elämästä puuttuu läheinen ja tärkeä ihmissuhde. Sosiaalinen yksinäisyys on puolestaan seurausta määrällisesti riittämättömistä sosiaalisista suhteista. Kaiken kaikkiaan yksinäisyys määritellään epämiellyttäväksi subjektiiviseksi kokemukseksi. Tutkielmassa yksinäisyyden ilmiötä havainnollistetaan aikaisempien tutkimusten avulla, jotka käsittelevät yksinäisyyden kokemusta, yksinäisyyden seurauksia sekä yksinäisyyttä eriarvoistavana tekijänä.
Tutkielma vastaa kysymykseen, miten yksinäisyyttä kokeneet työikäiset aikuiset kuvailevat kokemuksiaan yksinäisyydestä kirjoitusaineistossa. Tutkielmassa käytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämää kirjoitusaineistoa Yksinäinen – yhdessä ja erikseen 2020–2021. Yksinäisyyttä kokeneet suomalaiset ovat kertoneet kirjoituksissa vapaamuotoisesti yksinäisyyden kokemuksistaan. Aineiston muodostavat 32–59-vuotiaat aikuiset, joita kuvataan tutkielmassa työikäisiksi aikuisiksi. Analyysimenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkielman tulokset osoittavat, että työikäiset aikuiset kuvaavat yksinäisyyttä ulkopuolelle jäämisenä, tuen ja turvan puuttumisena sekä kokonaisvaltaisesti lamaannuttavana kokemuksena. Tuloksista ulkopuolelle jääminen ilmentää sosiaalisen yksinäisyyden muotoa, kun taas tuen ja turvan puuttuminen ilmentää emotionaalisen yksinäisyyden muotoa. Kokonaisvaltaisesti lamaannuttava kokemus ilmentää erityisesti kroonistuneen yksinäisyyden moninaisia seurauksia sekä yksinäisyyden kehämäistä ulottuvuutta. Kaikki kategoriat heijastavat yksinäisyyttä kielteisenä kokemuksena. Tutkimustulosten kautta voidaan ymmärtää, miten väliaikaisesta yksinäisyydestä voi muodostua ihmisen psyykkistä ja fyysistä terveyttä heikentävä pitkäaikainen olotila.
Tutkielman teoreettisen taustan muodostaa sosiologi Robert Weissin emotionaalisen ja sosiaalisen yksinäisyyden käsitteet, jotka pohjautuvat interaktionistiseen yksinäisyysteoriaan. Emotionaalinen yksinäisyys on seurausta siitä, että elämästä puuttuu läheinen ja tärkeä ihmissuhde. Sosiaalinen yksinäisyys on puolestaan seurausta määrällisesti riittämättömistä sosiaalisista suhteista. Kaiken kaikkiaan yksinäisyys määritellään epämiellyttäväksi subjektiiviseksi kokemukseksi. Tutkielmassa yksinäisyyden ilmiötä havainnollistetaan aikaisempien tutkimusten avulla, jotka käsittelevät yksinäisyyden kokemusta, yksinäisyyden seurauksia sekä yksinäisyyttä eriarvoistavana tekijänä.
Tutkielma vastaa kysymykseen, miten yksinäisyyttä kokeneet työikäiset aikuiset kuvailevat kokemuksiaan yksinäisyydestä kirjoitusaineistossa. Tutkielmassa käytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämää kirjoitusaineistoa Yksinäinen – yhdessä ja erikseen 2020–2021. Yksinäisyyttä kokeneet suomalaiset ovat kertoneet kirjoituksissa vapaamuotoisesti yksinäisyyden kokemuksistaan. Aineiston muodostavat 32–59-vuotiaat aikuiset, joita kuvataan tutkielmassa työikäisiksi aikuisiksi. Analyysimenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkielman tulokset osoittavat, että työikäiset aikuiset kuvaavat yksinäisyyttä ulkopuolelle jäämisenä, tuen ja turvan puuttumisena sekä kokonaisvaltaisesti lamaannuttavana kokemuksena. Tuloksista ulkopuolelle jääminen ilmentää sosiaalisen yksinäisyyden muotoa, kun taas tuen ja turvan puuttuminen ilmentää emotionaalisen yksinäisyyden muotoa. Kokonaisvaltaisesti lamaannuttava kokemus ilmentää erityisesti kroonistuneen yksinäisyyden moninaisia seurauksia sekä yksinäisyyden kehämäistä ulottuvuutta. Kaikki kategoriat heijastavat yksinäisyyttä kielteisenä kokemuksena. Tutkimustulosten kautta voidaan ymmärtää, miten väliaikaisesta yksinäisyydestä voi muodostua ihmisen psyykkistä ja fyysistä terveyttä heikentävä pitkäaikainen olotila.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]