Hyvän hallintotavan yhteys tuloksenohjaukseen julkisesti noteeratuissa yhtiöissä: hallituksen rooli valvontamekanismina

Abstract

Hyvään hallintotapaan viitataan laskentatoimen kirjallisuudessa ohjaus- ja valvontajärjestelmillä, joilla pyritään yhtenäistämään agentin toimintaa päämiehen intressien mukaisesti. Tyypillisesti hyvän hallintotavan keinot ovat liittyneet hallituksen rooliin yhtiön sisäisenä valvontamekanismina, ja siihen, miten hallitus on kyennyt toimillaan hillitsemään intressiristiriidoista johtuvia agenttiongelmia. Päämiehen roolissa toimivilla sijoittajilla ei ole useinkaan mahdollisuutta henkilökohtaisesti valvoa agentin roolissa toimivan yritysjohdon toiminnan tarkoituksenmukaisuutta ja tehokkuutta, ja hallitus toimii tällöin tärkeänä mekanismina johdon valvojana sekä sijoittajien etujen suojaajana. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen menetelmällä selvittää, miten hallituksen on havaittu vaikuttavan tuloksenohjaukseen julkisesti noteeratuissa yhtiöissä. Lähdemateriaali perustuu monikansalliseen, laskentatoimen alan relevanttiin akateemiseen kirjallisuuteen, ja tavoitteena on jo olemassa olevaan empiriaan pohjautuen koota yhteen, mitä akateemisessa kirjallisuudessa tiedetään näiden kahden ilmiön yhteydestä. Teorian taustoituksena toimii agenttiteoreettinen malli, jonka avulla käsitellään päämiehen ja agentin välisiä suhteita ja eriäviä intressejä yritystoiminnassa. Agenttiteoriaa käytetään tyypillisesti niin hyvän hallintotavan, kuin tuloksenohjauksenkin tutkimuksessa, kun pyritään selittämään miksi agentti ei aina toimi päämiehen etujen mukaisesti, ja minkälaisia ongelmia siitä on havaittu aiheutuvan. Agenttiongelmat juontuvat epäsymmetrisestä informaatiosta, kun yritysjohdolla on agentin roolissa enemmän ja parempaa tietoa, kuin päämiehen roolissa toimivalla sijoittajalla, ja yritysjohto saattaa näin ollen käyttäytyä sijoittajien kannalta epäsuotuisalla tavalla. Laskentatoimen perustavanlaatuisena tehtävänä on tyydyttää yrityksiin varojaan sijoittaneiden tiedontarve. Sijoittajat ovat kiinnostuneita siitä, kuinka tehokkaasti johto hoitaa tehtäviään sekä hyödyntää varallisuutta. Kuitenkin sijoittajien ja yritysjohdon välisen informaatioepäsymmetrian vuoksi, johto saattaa tuloksenohjauksen menetelmillä käsitellä tilikauden lukuja opportunistisella tavalla, ja tällöin johdon raportoimat liiketoiminnan luvut eivät anna totuudenmukaista kuvaa yrityksen tilikauden tuloksesta. Mikäli yritysjohto ei raportoi taloudellisia lukuja laadukkaalla ja totuudenmukaisella tavalla, voi tämä johtaa laskentatoimen informaation hyödyntäjiä harhaan, ja edesauttaa taloudelliseen raportointiin perustuvien resurssien epäsuotuisaa allokaatiota. Hyvän hallintotavan, ja sen kautta hallituksen toiminnan tehokkuuden, on havaittu riippuvan yritystoimintaa ympäröivästä kontekstista. Tutkimuksissa on painotettu erityisesti maakohtaisten formaalien instituutioiden, ja niiden kautta sijoittajasuojan eroavaisuuksia maiden välillä, ja tutkimuksissa on tavanomaisesti assosioitu vahva sijoittajasuoja tehokkaasti toimiviin hyvän hallintotavan mekanismeihin. Taloudellisen raportoinnin kannalta on empiriassa hyvin usein tutkittu yrityksestä riippumattomien hallitusjäsenten sekä hallituksen alaisuudessa toimivien komiteoiden tehokkuutta edesauttamaan tuottojen laadukasta raportointia, ja näin ollen hillitsemään haitallista tuloksenohjausta. Tutkimustuloksissa on ollut heterogeenisyyttä johtuen maiden välisistä eroavaisuuksista liittyen hyvän hallintotavan mekanismien tehokkuuteen tuloksenohjauksen suhteen, mutta tavanomaisesti merkitykselliseksi on havaittu riippumattomien hallitusjäsenten käyttäminen komiteoissa, jotka pyrkivät hillitsemään agenttikustannuksia, esimerkiksi tarkastusvaliokunnissa ja palkitsemiskomiteoissa. Merkitystä on lisäksi annettu hallitusjäsenten taloudelliselle asiantuntemukselle, ja sille, että hallituksen jäsenet ovat kykeneväisiä kokemuksensa kautta analysoimaan ja valvomaan tehokkaasti yrityksen taloudellisen raportoinnin prosesseja.