Kristinuskon yhteys poliittiseen oikeistoon Suomessa
Myllymäki, Aino (2022)
Myllymäki, Aino
2022
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212199332
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212199332
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kristinuskon yhteyttä poliittiseen oikeistoon Suomessa. Tavoitteenani on selvittää, onko Suomesta löydettävissä yhtenäistä kristillistä oikeistoa. Tutkin tätä mittaamalla, onko uskonnollisuudella yhteyttä oikeistolaisten talouspoliittisten arvojen kanssa, lisääkö uskonnollisuus oikeistopuolueiden äänestämistä sekä onko oikeistopuolueiden sisällä eroavaisuuksia suhtautumisessa talouspolitiikkaan uskonnollisuuden mukaan. Rajasin oikeiston käsitteen koskemaan ainoastaan talouspolitiikkaa, sillä oikeiston ja vasemmiston välisen jakolinjan on usein nähty koskevan ensisijaisesti taloudellisia kysymyksiä. Tutkielman lähtökohtana toimii aikaisempi tutkimus oikeisto- ja porvaripuolueiden suosiosta uskonnollisen äänestäjäkunnan keskuudessa Länsi-Euroopassa ja Suomessa sekä suomalaisten oikeistopuolueiden historiallisesti vahva yhteys Suomen evankelisluterilaisen kirkon kanssa. Aineistona käytän vuosien 2011, 2015 ja 2019 eduskuntavaalitutkimuksia, jotka on yhdistetty yhdeksi aineistoksi.
Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu kirjallisuuteen uskonnollisuuden yhteydestä puoluevalintaan sekä Seymor Lipsetin ja Stein Rokkanin hahmottelemaan jakolinjateoriaan. Tutkielman teoriaosa rakentuu erityisesti vasemmisto-oikeisto- sekä konservatiivi-liberaali-jakolinjojen käsittelystä, joiden pohjalta taustoitan eri puolueiden taloudellisia arvoja sekä puolueiden suhdetta uskonnollisuuteen. Teoriakirjallisuuden mukaan uskonnollisuus korreloi selkeästi arvokonservatiivisuuden kanssa, joka puolestaan selittää hyvin oikeistolaisuutta. Tämä vuoksi tarkastelen työssä myös arvokonservatiivisuutta ja sen suhdetta uskonnollisuuteen sekä oikeistolaisuuteen. Oikeistopuolueiksi tässä työssä luokitellaan Kansallisen Kokoomus, Suomen Keskusta, Perussuomalaiset, Suomen Kristillisdemokraatit sekä Suomen ruotsalainen kansanpuolue. Työn keskeisin kontribuutio suomalaiseen tutkimukseen on uskonnollisuuden ja talouspolitiikan suhteen tarkastelu, sillä uskonnollisuutta on valtio-opillisessa kontekstissa tarkastelu lähinnä puoluevalinnan yhteydessä, ja aihetta ei ole Suomessa juuri tutkittu 2010-luvulla.
Työn empiirisessä osassa aihetta tutkitaan tilastollisin menetelmin SPSS tilasto-ohjelmalla. Uskonnollisuuden ja oikeistolaisuuden suhdetta tarkastellaan lineaarisen regressioanalyysin sekä logistisen multinomiaalisen regressioanalyysin avulla. Lisäksi hyödynnän ristiintaulukointia sekä varianssianalyysejä aineiston yleisemmässä kuvailussa. Uskonnollisuutta työssä mitataan vastaajan itsearviolla omasta uskonnollisuudestaan, jossa vastaukset on jaettu neljään eri luokkaan vähiten uskonnollisimmista vastaajista eniten uskonnollisiin vastaajiin. Oikeistolaisuuden mittaamisessa käytetään kolmea eri mittaria, jotka ovat vastaajan talouspoliittiset arvot, vastaajan puoluekanta sekä vastaajan itsearvio siitä, kuinka oikealla tai vasemmalla hän kokee olevansa.
Työn keskeisin tulos on, ettei uskonnollisuus itsessään selitä oikeistolaisuutta kovinkaan hyvin. Vaikka aineistossa uskonnollisemmat vastaajat ovat taloudellisilta arvoiltaan hieman oikeistolaisempia, he identifioituivat enemmän poliittiseen oikeistoon sekä äänestivät oikeistopuolueita enemmän verrattuna vähemmän uskonnollisiin vastaajiin, näyttää todellinen selittäjä olevan arvokonservatiivisuus. Voidaan siis sanoa, että uskonnolliset kansalaiset ovat todennäköisemmin oikeistolaisia kuin vähemmän uskonnolliset, mutta uskonnollisuus ei yhteyttä silti selitä. Toinen tärkeä havainto ilmenee uskonnollisuuden ja taloudellisten arvojen tarkastelusta; silloin kun arvokonservatiivisuus kontrolloidaan regressiomallissa, syvempi uskonnollisuus lisää hieman vasemmistolaisuutta. Tämä tulos on yllättävä, sillä tällaista havaintoa ei ole aikaisemmassa tutkimuksessa tehty.
Tulosten valossa vaikuttaa siltä, että arvokonservatiivisuus lisää selkeästi oikeistolaisuutta, kun taas uskonnollisuus näyttäisi hieman vähentävän oikeistolaista talousajattelua. Tulos uskonnollisuuden osalta voisi olla selitettävissä kristilliseen etiikkaan liittyvillä tekijöillä, kuten esimerkiksi lähimmäisenrakkaudella ja heikoimmista huolehtimisella, sillä vasemmistolaisen talouspolitiikan keskiössä ovat perinteisesti olleet yhteiskunnan turvaverkkojen ylläpito ja vähäosaisista huolehtiminen.
Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu kirjallisuuteen uskonnollisuuden yhteydestä puoluevalintaan sekä Seymor Lipsetin ja Stein Rokkanin hahmottelemaan jakolinjateoriaan. Tutkielman teoriaosa rakentuu erityisesti vasemmisto-oikeisto- sekä konservatiivi-liberaali-jakolinjojen käsittelystä, joiden pohjalta taustoitan eri puolueiden taloudellisia arvoja sekä puolueiden suhdetta uskonnollisuuteen. Teoriakirjallisuuden mukaan uskonnollisuus korreloi selkeästi arvokonservatiivisuuden kanssa, joka puolestaan selittää hyvin oikeistolaisuutta. Tämä vuoksi tarkastelen työssä myös arvokonservatiivisuutta ja sen suhdetta uskonnollisuuteen sekä oikeistolaisuuteen. Oikeistopuolueiksi tässä työssä luokitellaan Kansallisen Kokoomus, Suomen Keskusta, Perussuomalaiset, Suomen Kristillisdemokraatit sekä Suomen ruotsalainen kansanpuolue. Työn keskeisin kontribuutio suomalaiseen tutkimukseen on uskonnollisuuden ja talouspolitiikan suhteen tarkastelu, sillä uskonnollisuutta on valtio-opillisessa kontekstissa tarkastelu lähinnä puoluevalinnan yhteydessä, ja aihetta ei ole Suomessa juuri tutkittu 2010-luvulla.
Työn empiirisessä osassa aihetta tutkitaan tilastollisin menetelmin SPSS tilasto-ohjelmalla. Uskonnollisuuden ja oikeistolaisuuden suhdetta tarkastellaan lineaarisen regressioanalyysin sekä logistisen multinomiaalisen regressioanalyysin avulla. Lisäksi hyödynnän ristiintaulukointia sekä varianssianalyysejä aineiston yleisemmässä kuvailussa. Uskonnollisuutta työssä mitataan vastaajan itsearviolla omasta uskonnollisuudestaan, jossa vastaukset on jaettu neljään eri luokkaan vähiten uskonnollisimmista vastaajista eniten uskonnollisiin vastaajiin. Oikeistolaisuuden mittaamisessa käytetään kolmea eri mittaria, jotka ovat vastaajan talouspoliittiset arvot, vastaajan puoluekanta sekä vastaajan itsearvio siitä, kuinka oikealla tai vasemmalla hän kokee olevansa.
Työn keskeisin tulos on, ettei uskonnollisuus itsessään selitä oikeistolaisuutta kovinkaan hyvin. Vaikka aineistossa uskonnollisemmat vastaajat ovat taloudellisilta arvoiltaan hieman oikeistolaisempia, he identifioituivat enemmän poliittiseen oikeistoon sekä äänestivät oikeistopuolueita enemmän verrattuna vähemmän uskonnollisiin vastaajiin, näyttää todellinen selittäjä olevan arvokonservatiivisuus. Voidaan siis sanoa, että uskonnolliset kansalaiset ovat todennäköisemmin oikeistolaisia kuin vähemmän uskonnolliset, mutta uskonnollisuus ei yhteyttä silti selitä. Toinen tärkeä havainto ilmenee uskonnollisuuden ja taloudellisten arvojen tarkastelusta; silloin kun arvokonservatiivisuus kontrolloidaan regressiomallissa, syvempi uskonnollisuus lisää hieman vasemmistolaisuutta. Tämä tulos on yllättävä, sillä tällaista havaintoa ei ole aikaisemmassa tutkimuksessa tehty.
Tulosten valossa vaikuttaa siltä, että arvokonservatiivisuus lisää selkeästi oikeistolaisuutta, kun taas uskonnollisuus näyttäisi hieman vähentävän oikeistolaista talousajattelua. Tulos uskonnollisuuden osalta voisi olla selitettävissä kristilliseen etiikkaan liittyvillä tekijöillä, kuten esimerkiksi lähimmäisenrakkaudella ja heikoimmista huolehtimisella, sillä vasemmistolaisen talouspolitiikan keskiössä ovat perinteisesti olleet yhteiskunnan turvaverkkojen ylläpito ja vähäosaisista huolehtiminen.