Maatilan käsitteen määrittely sukupolvenvaihdostilanteessa: metsätilasta maatilaksi?

Abstract

Tässä tutkielmassa perehdytään perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamiseen maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdostilanteissa. Perintö- ja lahjaverolain 55 § antaa mahdollisuuden keventää tilanjatkajan perintö- tai lahjaveroa, tai jättää sen jopa kokonaan maksuunpanematta tilanteissa, joissa maataloustoimintaa jatketaan tilalla uuden omistajan toimesta ja sukupolvenvaihdoshuojennuksen ehdot täyttyvät. Tutkielman kannalta keskeistä on maatilan käsitteen määrittely koskien perintö- ja lahjaverolain 55 §:n soveltamista maa- ja metsätilan sukupolvenvaihdostilanteessa. Sukupolvenvaihdoshuojennusta sovellettaessa on käytäntönä ollut noudattaa maatilatalouden tuloverolain määritelmää maatilan käsitteestä. Maatilan käsite on kuitenkin maatilatalouden tuloverolaissa väljä ja jättää tulkinnanvaraa ratkaisutoimintaan. Maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdostilanteissa on tilan jatkajan kannalta merkityksellistä, katsotaanko tila perintö- ja lahjaverotuksessa maatilaksi vai metsätilaksi, sillä maatiloihin on mahdollista soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Yksistään metsätaloutta harjoittavat tilat on kuitenkin rajattu huojennuksen ulkopuolelle. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaiset tekijät maataloustoiminnan luonteessa ja laadussa vaikuttavat sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamiseen. Tämän lisäksi selvitetään, onko maa- ja metsätilojen peltoalan ja metsämaan suhteellisilla osuuksilla koko tilasta merkitystä huojennuksen soveltamisen kannalta. Aineistona tutkielmassa käytetään tutkimuskysymyksen kannalta keskeisiä säädöksiä, niiden valmisteluaineistoa, verohallinnon syventäviä ohjeita, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Näiden avulla pyritään saamaan käsitys siitä, millaisin kriteerein maatilan käsitettä on ratkaisutoiminnassa määritelty. Tutkimuskysymyksenä on ’Maatilan käsitteen määrittely maa- ja metsätilan sukupolvenvaihdostilanteessa perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 55 §:n soveltumisen näkökulmasta - mikä tekee maatilasta maatilan?’ Tutkielma on lainopillinen ja siinä on pyritty löytämään säädöksistä ja oikeuskäytännöstä tulkintamalleja maatilan käsitteenmäärittelyn tueksi. Tutkielma edustaa käytännöllistä lainoppia, tarkoituksenaan tuottaa tulkintasuosituksia lainsoveltajille sekä löytämään oikeudellisesti vakuuttavasti argumentoituja vastauksia tutkimuskysymykseen. Tutkielmassa havaittiin lainsäädännön olevan väljää maatilan käsitteen määrittelyyn liittyen, mutta oikeuskäytännön tarkastelu osoitti selkeitä tulkintakäytäntöjä maatilan käsitteestä ja maataloustoiminnan laadusta perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamiseen liittyen. Aineiston perusteella kävi ilmi, että sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamiseksi maa- ja metsätiloilla ei ollut välttämätöntä harjoittaa päätoimisesti maataloutta, maataloustoiminnan ei edellytetty olevan taloudellisesti kannattavaa eikä maataloustoiminnan jatkajan ei edellytetty asuvan tilalla. Myöskään peltopinta-alan osuudella koko tilasta ollut ratkaisevaa merkitystä huojennuksen soveltamisen kannalta. Sen sijaan maatiloilla tuli tosiasiallisesti harjoittaa maataloustoimintaa, eikä esimerkiksi vapaa-ajan asuntojen vuokraustoimintaa katsottu oikeuskäytännössä maatalouden harjoittamiseksi.