Sudenkuopista kohti valoa : itsenäistyminen sijaishuollosta : kirjallisuuskatsaus
Vinkanharju, Hanna (2022)
Vinkanharju, Hanna
2022
Sosiaalityön kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212199315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212199315
Tiivistelmä
Kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutetussa andidaattitutkielmassa tarkastellaan itsenäistyvän nuoren elämää sijaishuollon jälkeen. Tutkielma kuvaa, millaisia riskejä nuoret tunnistavat itsenäiseen elämään siirtymisessä ja millaisia keinoja työntekijöillä on auttaa nuorta sijaishuollon päättyessä. Tieto on kerätty yhdeksästä (9) kansainvälisestä tutkimusartikkelista. Aineistoksi valikoituneet tutkimusartikkelit koostuvat sekä kvalitatiivisista että kvantitatiivisista tutkimuksista. Tutkielma sisältää olennaisimmat asiat nuoren tunnistamista riskeistä itsenäiseen elämään siirtymisessään sekä työntekijän keinoista auttaa ja tukea itsenäistyvää nuorta murroskohdassa sijaishuollon päättyessä.
Tutkielman teoriaosuus avaa jälkihuollon näkökulmaa suomalaisessa järjestelmässä ja sitä, kenelle jälkihuolto on tarkoitettu. Tässä tutkielmassa keskitytään yli 15-vuotiaaseen jälkihuoltonuoreen. Kirjallisuuskatsaukselle tyypilliseen tapaan on tutkielman eri vaiheet ja toteuttaminen kirjattu yksityiskohtaisesti ylös. Tutkielmaa on jäsennelty teemoittelun avulla.
Tutkielman tuloksista selviää, että nuoret kokevat sijaishuollosta lähtemisen prosessina hätäiseksi ja tuen esimerkiksi asumiseen, talouteen, työllistymiseen tai kouluttautumiseen liittyen riittämättömäksi. Sijaishuollon päättyessä suhteen äkillinen katkeaminen työntekijään lisää nuoren kokemusta yksin jäämisestä. Nuoren sosiaaliset siteet omaan verkostoon ovat usein vähäiset, ja esimerkiksi nuoren suhde biologiseen perheeseen näyttäytyy monesti varsin hankalana. Nuoren ajautuminen vääränlaiseen porukkaan sekä päihteiden käyttö horjuttavat nuoren elämänhallintaa. Lisäksi nuoren psyykkinen vointi ja aikaisemmat negatiiviset kokemukset kuormittavat nuorta ja vaikeuttavat nuoren sitoutumista aikuisuuteen.
Tutkielman tulokset osoittavat, että parhaimmillaan ammatillinen suhde tarjoaa nuorelle riittävän kokemuksen niin käytännön kuin henkisestä tuesta. Tärkeää on se, millaisena nuori kokee kohtaamisen työntekijän kanssa. Nähtävissä on, että vastavuoroinen, avoin ja rehellinen vuorovaikutus lisää nuoren sitoutumista ja osallistumista jälkihuoltoon. Se, että nuori kokee avun saamisen mahdolliseksi, lisää nuoren taitoa hakea apua myös myöhemmässä vaiheessa aikuistuessaan. Tuloksissa nousee esiin myös vertaistuen merkityksellisyys. On tärkeää, että nuori kokee tulevansa ymmärretyksi myös ikäistensä parissa. Tulosten mukaan jälkihuollon palveluiden arvioiminen ja nuoren sitouttaminen palveluihin nähdään edelleen tarpeelliseksi. Tiedon antamisessa nuoret ovat itse avainasemassa. Se, että nuoret peräänkuuluttavat tarvetta valmistautua paremmin sijaishuollon jälkeiseen aikaan, on syytä kuulla.
Tutkielman teoriaosuus avaa jälkihuollon näkökulmaa suomalaisessa järjestelmässä ja sitä, kenelle jälkihuolto on tarkoitettu. Tässä tutkielmassa keskitytään yli 15-vuotiaaseen jälkihuoltonuoreen. Kirjallisuuskatsaukselle tyypilliseen tapaan on tutkielman eri vaiheet ja toteuttaminen kirjattu yksityiskohtaisesti ylös. Tutkielmaa on jäsennelty teemoittelun avulla.
Tutkielman tuloksista selviää, että nuoret kokevat sijaishuollosta lähtemisen prosessina hätäiseksi ja tuen esimerkiksi asumiseen, talouteen, työllistymiseen tai kouluttautumiseen liittyen riittämättömäksi. Sijaishuollon päättyessä suhteen äkillinen katkeaminen työntekijään lisää nuoren kokemusta yksin jäämisestä. Nuoren sosiaaliset siteet omaan verkostoon ovat usein vähäiset, ja esimerkiksi nuoren suhde biologiseen perheeseen näyttäytyy monesti varsin hankalana. Nuoren ajautuminen vääränlaiseen porukkaan sekä päihteiden käyttö horjuttavat nuoren elämänhallintaa. Lisäksi nuoren psyykkinen vointi ja aikaisemmat negatiiviset kokemukset kuormittavat nuorta ja vaikeuttavat nuoren sitoutumista aikuisuuteen.
Tutkielman tulokset osoittavat, että parhaimmillaan ammatillinen suhde tarjoaa nuorelle riittävän kokemuksen niin käytännön kuin henkisestä tuesta. Tärkeää on se, millaisena nuori kokee kohtaamisen työntekijän kanssa. Nähtävissä on, että vastavuoroinen, avoin ja rehellinen vuorovaikutus lisää nuoren sitoutumista ja osallistumista jälkihuoltoon. Se, että nuori kokee avun saamisen mahdolliseksi, lisää nuoren taitoa hakea apua myös myöhemmässä vaiheessa aikuistuessaan. Tuloksissa nousee esiin myös vertaistuen merkityksellisyys. On tärkeää, että nuori kokee tulevansa ymmärretyksi myös ikäistensä parissa. Tulosten mukaan jälkihuollon palveluiden arvioiminen ja nuoren sitouttaminen palveluihin nähdään edelleen tarpeelliseksi. Tiedon antamisessa nuoret ovat itse avainasemassa. Se, että nuoret peräänkuuluttavat tarvetta valmistautua paremmin sijaishuollon jälkeiseen aikaan, on syytä kuulla.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]