Valtion pakolaisavustuskeskus: Itsenäisen Suomen ensimmäisessä pakolaiskriisissä syntyneen pakolaisorganisaation tavoitteet ja toiminta

Abstract

Valtion pakolaisavustuskeskus perustettiin vuonna 1922 Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunnan jälkeen vastaamaan valtion rahoittamasta pakolaishuollosta. Pakolaishuolto oli välttämätöntä järjestää, sillä Venäjän vallankumouksien myötä Suomeen oli vuonna 1922 saapunut jo usean vuoden ajan tuhansia pakolaisia. Tässä tutkielmassa tarkastelen itsenäisen Suomen ensimmäisen pakolaiskriisin aikaan perustetun Valtion pakolaisavustuskeskuksen ensimmäisiä toimintakuukausia ja avustustapoja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää pakolaisavustuskeskuksen tavoitteet ja tarkastella toimintaa käytännössä. Tavoitteita määritelläkseni tarkastelen keskuksen eri avustusmuotoja. Lisäksi pyrin esittämään, minkälaisia keskuksen jakamat avustukset käytännössä olivat. Tarkastelen tavoitteita ja toimintaa vuoden 1922 helmikuun alusta toukokuun loppuun asti.

Tutkimuksen lähdeaineistoina käytän Valtion pakolaisavustuskeskuksen ja sisäasiainministeriön arkistoja Kansallisarkistossa: vuosikertomuksia, pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa ja tilastoja. Lähestyn aineistoja historiallisen analyysin ja lähdekritiikin menetelmin. Arvioin lähteiden luotettavuutta kriittisesti ja punnitsen lähteiden merkitystä aiheeseen.

Keskuksen perustaminen tapahtui pakolaiskriisin suurimman aallon kanssa samaan aikaan, mikä vaikutti pakolaisavustuskeskuksen asettamiin tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen. Tutkielma osoittaa, että vuonna 1922 Valtion pakolaisavustuskeskuksen keskeisimmät tavoitteet olivat pakolaisten ruokkimisen, vaatettamisen ja majoittamisen järjestäminen. Elintarvikeavustus oli avustuksista kaikista keskeisin ja eniten pakolaisille jaettu avustus. Elintarvikeavustuksien jakamisessa havaittiin eriarvoisuutta karjalaisten ja venäläisten sekä inkeriläisten pakolaisten kesken. Valtion pakolaisavustuskeskus onnistui vuonna 1922 lisäksi laajentamaan toimintaansa, sillä se tarjosi pakolaisille valistusta ja työn välitystä aikaisempaa laajemmassa mittakaavassa.