Joka kolmas nainen, joka kuudes mies: Diskurssianalyysi parisuhdeväkivallan uhreja käsittelevistä kotimaisista media-artikkeleista

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan parisuhdeväkivallan uhrien representaatioita kotimaisessa uutismediassa. Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on vastata seuraavaan tutkimuskysymykseen: millaisia diskursseja parisuhdeväkivallan mies- ja naisuhreista on löydettävissä journalistisissa mediateksteissä, ja millaisia yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia diskurssien välillä on? Tutkielmassa on kaksi päälinjaa, joista ensimmäinen liittyy parisuhdeväkivallan uhrien sukupuoleen ja toinen tapoihin, joilla uhrit perustelevat väkivallan uhriksi joutumista.

Nämä kaksi päälinjaa muodostavat myös tutkielman alakysymykset: miten parisuhdeväkivaltauutisten uhrikuvasto ylläpitää tai haastaa vallalla olevia sukupuolinormeja? Miten artikkeleissa perustellaan parisuhdeväkivallan uhriksi joutumista, ja miten nämä perustelut kytkeytyvät ihanteellisen uhrin määritelmään?

Aineistona toimivat kahdeksantoista journalistista mediatekstiä kotimaisista medioista vuosien 2016–2021 väliltä. Puolet aineistosta käsittelee parisuhdeväkivallan miesuhreja ja puolet naisuhreja. Kaikki aineiston parisuhdeväkivallan teot ovat tapahtuneet heterosuhteissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sukupuolistunut väkivalta, konstruktionistinen sukupuolikäsitys, Nils Christien esittämä ihanteellisen uhrin määritelmä sekä aiempi tutkimus parisuhdeväkivallan ja sukupuolen välisestä yhteydestä.

Diskurssianalyysin avulla aineistosta nousi esiin kahdeksan diskurssia, jotka jaoteltiin kahden tutkimuslinjan mukaisesti ryhmiin. Miessukupuolta korostava diskurssi, puolustautumisdiskurssi, selviytymisdiskurssi ja häpeädiskurssi muodostavat sukupuoleen kytkeytyvien diskurssien ryhmän. Tämän diskurssiryhmän sisällä sukupuoli näyttäytyi merkittävänä tekijänä uhrin kokemuksissa ja sukupuolten välillä oli havaittavissa kielellisiä eroja.

Salakavaluusdiskurssi, vanhemmuusdiskurssi ja itsesyytösdiskurssi muodostavat puolestaan uhriuden perusteluihin liittyvän ryhmän. Näissä diskursseissa kielenkäyttö ja havaitut perustelut olivat sukupuolten välillä yhteneväisiä. Kokodiskurssi sopii piirteiltään molempiin diskurssiryhmiin.

Analyysin tulokset osoittavat, että parisuhdeväkivallan naisuhrit ja miesuhrit esitetään medioissa toisistaan eroavin tavoin, ja median parisuhdeväkivaltauutisointi on enimmäkseen vallalla olevia sukupuolinormeja ylläpitävää. Myös normeja haastavaa kielenkäyttöä on kuitenkin havaittavissa, joskin vähäisesti. Analyysini perusteella kaikki parisuhdeväkivallan uhrit näyttäytyvät henkilöinä, jotka joutuvat perustelemaan väkivallan uhriksi joutumista eri tavoin.