Contribution of Relatedness and Genetic Factors to the Clinical Picture of Coeliac Disease
Airaksinen, Laura (2023)
Airaksinen, Laura
Tampere University
2023
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-01-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2713-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2713-2
Tiivistelmä
Keliakia on yleinen autoimmuunisairaus, jossa tärkein altistava ympäristötekijä on ravinnon sisältämä gluteeni. Keliakiaa esiintyy maailmanlaajuisesti, mutta sen esiintyvyys Suomessa on erityisen korkea, vaikkakin laajalti alidiagnosoitu. Osasyy tälle on keliakian kirjava taudinkuva. Ruuansulatuskanavan oireet muodostivat pitkään keliakialle tyypillisen oirekuvan, mutta se on vähitellen korvautunut lievemmillä, usein ruuansulatuskanavan ulkopuolisilla oireilla. Nykyään keliakia voi ilmentyä myös täysin oireettomana. Oireiden lisäksi niiden puhkeamisessa, voimakkuudessa sekä kehittymisessä on paljon yksilöllisiä eroja. Myös keliakiapotilaiden vaste gluteenittomaan ruokavaliohoitoon vaihtelee. Syitä tai tekijöitä tämän potilaskohtaisesti vaihtelevan taudinkuvan taustalla ei kuitenkaan vielä tunneta.
Nykyisin moni keliaakikko on osannut aiemmin epäillä kohdallaan keliakiaa ja hakeutunut lääkäriin, koska sairaus on ollut tuttu keliakiaa sairastavien sukulaisten tai perheenjäsenten kautta. Nämä ns. familiaaliset keliaakikot ovat enemmistö, mutta keliakiaa esiintyy myös ns. sporadisesti, jolloin potilaalla ei ole tiedettyä sukutaustaa keliakialle. Tunnetuin keliakialle altistava perintötekijä on HLA-DQ2.5-haplotyyppi, mutta muidenkin, HLA-alueen ulkopuolisten, geenialueiden on todettu assosioituvan keliakiaan.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin familiaalisen ja sporadisen keliakian eroavaisuuksia perintötekijöiden ja taudinkuvan suhteen. Lisäksi tutkittiin, onko HLA-DQ2.5-kuormalla (eli sillä, onko potilas HLA-DQ2.5-negatiivinen, - heterotsygootti vai -homotsygootti) ja HLA:n ulkopuolisilla geneettisillä varianteilla, mukaan lukien variantit kandidaattigeeneissä CCR9 ja CCL25, vaikutusta keliakian kliiniseen taudinkuvaan.
Tämän väitöskirjan tulokset paljastivat, että sporadinen keliakia omana erillisenä tautimuotonaan eroaa HLA-DQ-genotyypiltään familiaalisesta tautimuodosta, vaikka useita eroavaisuuksia kliinisen taudinkuvan suhteen ei löydettykään. Sporadisten potilaiden taudinkuva diagnoosihetkellä oli kuitenkin vakavampi ja yleinen terveydentila seurantahetkellä, gluteenittomalla dieetillä, huonompi kuin familiaalisilla potilailla. Tutkimukset myös osoittivat, että HLA-DQ2.5-negatiivisia potilaita leimasi HLA-DQ2.5-heterotsygootteja ja -homotsygootteja useammin klassinen oirekuva diagnoosihetkellä sekä pitkittyneet oireet seurantahetkellä. Nämä tutkimuslöydökset toivottavasti rohkaisevat lääkäreitä sekä muuta hoitohenkilökuntaa kiinnittämään erityistä huomiota edellä mainittuihin potilasryhmiin. Lisäksi väitöstutkimuksen geneettisten analyysien tulokset osoittivat neljän HLA-alueen ulkopuolisen variantin assosioituvan familiaaliseen keliakiaan. Näiden assosiaatioiden merkitys tulee kuitenkin vahvistaa jatkotutkimuksilla. HLA- DQ2.5-kuorman tai CCR9- ja CCL25-kandidaattigeenialueiden varianttien vaikutus keliakian taudinkuvaan oli tämän väitöskirjatutkimuksen perusteella vähäinen.
Nykyisin moni keliaakikko on osannut aiemmin epäillä kohdallaan keliakiaa ja hakeutunut lääkäriin, koska sairaus on ollut tuttu keliakiaa sairastavien sukulaisten tai perheenjäsenten kautta. Nämä ns. familiaaliset keliaakikot ovat enemmistö, mutta keliakiaa esiintyy myös ns. sporadisesti, jolloin potilaalla ei ole tiedettyä sukutaustaa keliakialle. Tunnetuin keliakialle altistava perintötekijä on HLA-DQ2.5-haplotyyppi, mutta muidenkin, HLA-alueen ulkopuolisten, geenialueiden on todettu assosioituvan keliakiaan.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin familiaalisen ja sporadisen keliakian eroavaisuuksia perintötekijöiden ja taudinkuvan suhteen. Lisäksi tutkittiin, onko HLA-DQ2.5-kuormalla (eli sillä, onko potilas HLA-DQ2.5-negatiivinen, - heterotsygootti vai -homotsygootti) ja HLA:n ulkopuolisilla geneettisillä varianteilla, mukaan lukien variantit kandidaattigeeneissä CCR9 ja CCL25, vaikutusta keliakian kliiniseen taudinkuvaan.
Tämän väitöskirjan tulokset paljastivat, että sporadinen keliakia omana erillisenä tautimuotonaan eroaa HLA-DQ-genotyypiltään familiaalisesta tautimuodosta, vaikka useita eroavaisuuksia kliinisen taudinkuvan suhteen ei löydettykään. Sporadisten potilaiden taudinkuva diagnoosihetkellä oli kuitenkin vakavampi ja yleinen terveydentila seurantahetkellä, gluteenittomalla dieetillä, huonompi kuin familiaalisilla potilailla. Tutkimukset myös osoittivat, että HLA-DQ2.5-negatiivisia potilaita leimasi HLA-DQ2.5-heterotsygootteja ja -homotsygootteja useammin klassinen oirekuva diagnoosihetkellä sekä pitkittyneet oireet seurantahetkellä. Nämä tutkimuslöydökset toivottavasti rohkaisevat lääkäreitä sekä muuta hoitohenkilökuntaa kiinnittämään erityistä huomiota edellä mainittuihin potilasryhmiin. Lisäksi väitöstutkimuksen geneettisten analyysien tulokset osoittivat neljän HLA-alueen ulkopuolisen variantin assosioituvan familiaaliseen keliakiaan. Näiden assosiaatioiden merkitys tulee kuitenkin vahvistaa jatkotutkimuksilla. HLA- DQ2.5-kuorman tai CCR9- ja CCL25-kandidaattigeenialueiden varianttien vaikutus keliakian taudinkuvaan oli tämän väitöskirjatutkimuksen perusteella vähäinen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]