Signaled Night Awakening in Infancy : Associations with psychomotor development, executive functioning, social information processing, and socio-emotional behavior

Abstract

Uni on tärkeää lasten aivojen kehitykselle. Varhaislapsuuden unen erityispiirre, joka erottaa varhaisen unen myöhemmästä unesta, on yöaikainen heräily. Nämä yöheräämiset ovat normaaleja ja usein ne vähenevät iän myötä. Osalla lapsista yöheräämiset kuitenkin jatkuvat pidemmälle varhaislapsuuteen, vaikka fysiologisesti olisi jo mahdollista nukkua läpi yön. Tällöin on usein kyse niin kutsutuista signaloiduista heräämisistä, jotka lapsi signaloi vanhemmilleen esimerkiksi itkemällä ja vanhemman apua tarvitaan, jotta voidaan nukahtaa uudelleen. Nämä signaloidut heräämiset voivat rasittaa koko perhettä ja vaikuttaa perheen hyvinvointiin. Ei kuitenkaan tiedetä ovatko signaloidut yöheräämiset yhteydessä lapsen kehitykseen. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko signaloitu yöheräily yhteydessä lapsen kehitykseen tai erityisesti johonkin tiettyyn kehityksen osa-alueeseen ensimmäisen kahden elinvuoden aikana.

CHILD-SLEEP-tutkimuskohortissa muodostettiin kaksi ryhmää vanhempien raportoiman lapsen signaloidun yöheräilyn perusteella. Lapset, jotka heräilivät kahdeksan kuukauden iässä vähintään kolme kertaa yössä, muodostivat heräilevien lasten ryhmän ja lapset, jotka heräilivät maksimissaan kerran yössä, muodostivat ei- heräilevien lasten ryhmän. Lasten kehitystä tutkittiin pitkittäisesti kahdeksan kuukauden ja 24 kuukauden ikäisinä monipuolisesti sekä perinteisillä että silmänliikkeitä hyödyntävillä tutkimusmenetelmillä kattaen kognitiivisen, sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen osa-alueita. Väitöskirja koostuu kolmesta osajulkaisusta. Päätavoitteena oli tutkia eroavatko heräilevät lapset ei-heräilevistä lapsista kognitiivisessa, kielellisessä tai motorisessa kehityksessä tai tarkemmissa toiminnanohjausta, sosiaalisen informaation prosessointia ja sosio-emotionaalista käyttäytymistä arvioivissa tehtävissä. Lisäksi tutkittiin signaloidun yöheräilyn pysyvyyttä ja sitä eroavatko heräilevät lapset vanhempien raportoimana unen laadussa ja määrässä lapsista, jotka eivät heräilleet yön aikana. Lisäksi lapsen unta mitattiin myös liikerekisteröinnin avulla.

Tulokset osoittivat, että yöheräily on usein pitkittyvä, jatkuen pidemmälle varhaislapsuuteen. Lapset, jotka heräilivät vanhempien raportoimana kahdeksan kuukauden ikäisinä, heräilivät enemmän myös 18 kuukauden ja 24 kuukauden ikäisinä verrattuna lapsiin, jotka eivät heräilleet yöllä kahdeksan kuukauden ikäisinä. Lisäksi unen määrässä ja laadussa oli eroja ryhmien välillä, kun unen määrää ja laatua arviointiin pitkittäisesti yhdistäen kahdeksan, 18 ja 24 kuukauden aikapisteet. Lapset, jotka heräilivät, nukkuivat vähemmän ja olivat pidempiä aikoja hereillä yöaikaan kuin lapset, jotka eivät heräilleet. Liikerekisteröintimittaukset tukivat vanhempien havaintoja lasten signaloidun yöheräilyn määrästä. Kognitiivisessa, kielellisessä tai motorisessa kehityksessä ei kuitenkaan havaittu eroja kahdeksan eikä 24 kuukauden ikäisinä. Sen sijaan lapset, jotka heräilivät, suoriutuivat heikommin tietokonepohjaisesta toiminnanohjauksen tehtävästä kuin lapset, jotka eivät heräilleet. Tämä ero suoriutumisessa näkyi lasten ollessa 24 kuukauden ikäisiä, kun kahdeksan kuukauden ikäisinä ryhmien välisessä suoriutumisessa ei ollut eroa. Vanhempien arvioimana, tai perinteisillä toiminnanohjauksen tehtävillä arvioituna eroja ryhmien välillä ei löydetty 24 kuukauden ikäisenä. Lisäksi lapsilla, jotka heräilivät, tarkkaavuus emotionaalisiin kasvoihin oli erilaista, kuin lapsilla, jotka eivät heräilleet. Erityisesti, signaloidusti heräilevillä lapsilla oli suurempi tarkkaavaisuuden vinouma pelokkaita kasvoja kohtaan suhteessa muihin kasvoihin kuin lapsilla, jotka eivät heräilleet. Vanhempien arvioimana lapsilla, jotka heräilivät yöaikaan, oli enemmän säätelyn oireita ja heikompi sosiaalinen pystyvyys 24 kuukauden ikäisenä kuin lapsilla, jotka eivät heräilleet.

Johtopäätöksenä tuloksista voidaan todeta, että lapsen signaloitu yöheräily on usein pitkittyvä ja voi mahdollisesti altistaa myös muille unen laadun ja määrän muutoksille. Signaloitu yöheräily on yhteydessä erityisesti korkeamman tason kognitiivisiin toimintoihin, kuten toiminnanohjaukseen sekä sosiaalisen tai emotionaalisen informaation prosessointiin ja sosio-emotionaaliseen käyttäytymiseen. Lapsen kokonaiskehityksessä ei kuitenkaan havaittu eroja lapsen ensimmäisen kahden elinvuoden aikana. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että signaloitu yöheräily on yhteydessä laajempaan itsesäätelyn vaikeuteen, joka saattaa altistaa lapset mahdollisille myöhemmille kehityksen haasteille. Ryhmien väliset erot olivat näkyvissä jo ensimmäisten kahden elinvuoden aikana lapsilla, jotka edustivat normatiivista otosta eikä heillä esiintynyt erityisiä univaikeuksia. Signaloitu yöheräily tulisi systemaattisesti arvioida neuvolakäyntien aikana. Mikäli lapsella on useita signaloituja yöheräämisiä tulisi neuvolakäyntien aikana erityistä huomiota kiinnittää lapsen unen piirteisiin ja kehitykseen. Lapsen unta ja kehitystä tulisi seurata sekä lisäksi vanhempia tulisi ohjata lapsen unen ja itsesäätelyn taitojen tukemiseen.

Sleep is important for the maturation of the brain. A common feature of sleep in infancy is night awakening that differentiates it from sleep later in childhood. These night awakenings are normative and usually known to diminish with age. Some children, however, continue to have night awakenings, even though it would be physiologically possible to sleep through the night. These night awakenings are usually so called signaled night awakenings. Signaled night awakening refers to a night awakening that is signaled to parents, for example, with crying, and the parent’s assistance is needed for a child to fall asleep again. Signaled night awakenings can influence the well-being of the whole family. However, it is unknown whether signaled night awakening is associated with the child’s overall development. This dissertation aimed to determine whether signaled night awakening is associated with children’s development or particularly to certain aspects of development during the first two years of life.

Within the CHILD-SLEEP birth cohort two groups were formed based on parent-reported signaled night awakening. Thus far, children with three or more signaled night awakenings formed the waking group, and children with no more than one signaled night awakening formed the non-waking group. Child development was investigated longitudinally using versatile traditional and eye-tracking methods at eight and 24 months old covering aspects of cognitive, social, and emotional development. Dissertation includes three original publications. The main objective was to investigate whether children with signaled night awakenings differ from children without signaled night awakenings in cognitive, language, or motor functioning or in tasks measuring more specifically executive functioning, social information processing, and socio-emotional behavior. Additionally, the stability of signaled night awakening was investigated and whether children with signaled night awakenings differ in parent-rated sleep quality and duration from children without signaled night awakenings. Further, child sleep was also measured with motion sensors.

Based on the results, signaled night awakening is persistent continuing through infancy. Children with signaled night awakenings at eight months old had more parent-reported signaled night awakenings at 18 and 24 months old than children without signaled night awakenings. Moreover, sleep duration and quality differed between the two groups in data averaged across eight, 18, and 24 months old. Children with signaled night awakenings had shorter sleep duration and they spent more time awake during the night than children without signaled night awakenings. Motion sensor measures supported parent-reports as informants of signaled night awakenings. There were no differences in cognitive, language, or motor functioning between children with and without signaled night awakenings at eight or 24 months old. However, the children with signaled night awakenings had lower performance in a computerized executive functioning task than children without signaled night awakenings. The difference between groups was evident at 24 months old whereas at eight months old the two groups did not differ in their performance. With parent- ratings of executive functioning and more traditional executive functioning tasks at 24 months old, however, the two groups did not differ. Additionally, the children with signaled night awakenings showed a different pattern of attention to emotional faces across time than children without signaled night awakenings. More precisely, the children with signaled night awakenings had a more pronounced attentional bias to fearful faces relative to other face types than children without signaled night awakenings. Further, the children with signaled night awakenings had more parent- reported dysregulation problems and lower social competence than children without signaled night awakenings at 24 months old.

Taken together, signaled night awakening is often prolonged and possibly predisposes children to other changes in sleep quality and duration. Signaled night awakening seems to be predominantly associated with higher-order cognitive functioning, such as executive functioning and social or emotional information processing, and socio-emotional behavior. However, at least during the first two years of life, no differences were observed in the child’s overall development. According to the results, it seems that signaled night awakening is associated with a larger problem of self-regulation that possibly predisposes children to altered developmental trajectory. Additionally, the differences between groups were already visible within the first two years of life in a normative population without any major sleep difficulties. Signaled night awakening should be systematically assessed as part of well-child visits. If the child has frequent signaled night awakenings, special attention and follow-up should be paid to sleeping characteristics and the development of the child. Additionally, parents should be advised on how to support their child’s sleep and self-regulation skills in infancy.