Kynä vs. älylaite: 2.luokkalaisten kokemuksia älylaitteiden käytöstä opetuksessa

Abstract

Tieto- ja viestintäteknologia on lisääntynyt yhteiskunnassa nopealla vauhdilla ihmisten siirtyessä yhä enenevissä määrin kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta digitaaliseen kanssakäymiseen. Tämä muutos on näkynyt myös kouluissa, sillä teknologiaa on tuotu kouluihin aina 1980-luvulta tähän päivään saakka. Huolimatta laitteiden runsaasta määrästä, edelleen pohditaan, miten teknologiaa voitaisiin integroida opetukseen tarkoituksenmukaisesti pedagogiseen käyttöön.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia kokemuksia 2.luokkalaisilla on älylaitteiden käytöstä opetuksessa. Tutkimuskysymykseksi muodostui, miten oppilaat ovat kokeneet älylaitteilla opiskelun verrattuna perinteiseen oppi- ja tehtäväkirja työskentelyyn. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja se koostui yhdentoista 2.luokkalaisen oppilaan haastattelusta. Aineiston analysoinnissa tulokseksi saatiin viisi teemaa: kirjoittaminen, lukeminen, sovellukset, tekniset ongelmat ja soveltuvuus opiskelun välineeksi.

Tutkimustuloksissa käy ilmi, että 2. luokkalaiset oppilaat ovat innokkaita käyttämään älylaitteita pelaamiseen, mutta itse opiskelemisen, kuten kirjoittamisen ja lukemisen, suurin osa tekisi perinteisesti kynää ja oppikirjaa käyttäen. Tutkimuksessa saatu tulos on yhtäläinen aiempien tutkimusten tulosten kanssa. Niissäkin perinteisiä menetelmiä pidettiin tarkoituksenmukaisina välineinä älylaitteiden rinnalla. Tämän tutkimuksen valossa näyttää siis siltä, että älylaitteiden käyttö alemmilla luokilla on mietittävä tarkkaan, jotta laitteet palvelisivat pedagogisesti ja tarkoituksenmukaisesti oppimista, jota ei tässä tutkimuksessa havaittu tapahtuneen. Toisaalta voidaan myös ajatella, että alemmilla luokilla harjoitellaan älylaitteiden käyttöä pelailemalla, ja vasta ylemmillä luokilla oppiminen otetaan osaksi laitteiden käyttötavoitetta.