Raiskauksen uhri: Diskurssianalyysi kansanedustajien puheenvuoroista
Laitinen, Ilkka (2023)
Laitinen, Ilkka
2023
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-01-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212099034
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212099034
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, minkälaisena ilmiönä raiskauksen uhri konstruoituu kansanedustajien täysistuntokeskustelun puheenvuoroissa. Tutkielman taustakirjallisuutena toimii uhritutkimuksen perinne, jossa raiskauksen uhria on tarkasteltu esimerkiksi feministisen kritiikin ja yksilötasoisen tutkimusorientaation näkökulmista. Tutkimuskirjallisuuden mukaan raiskauksen uhriin yhdistetään stigmaattisia ennakko-oletuksia ja tekijän roolia korostavia näkökulmia, jotka vaikuttavat uhrin identiteettiin ja yhteiskunnalliseen statukseen. Uhria merkityksellistetään siis sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jossa uhrille tärkeitä asiantiloja tuotetaan. Tämän takia onkin tärkeää tutkia, miten kansanedustajat raiskauksen uhreista puhuvat.
Tarkastelin tutkimukseni aihetta asettamalla tutkimuskysymyksen muotoon: Millaisten diskurssien varaan keskustelu raiskauksen uhreista rakentuu Suostumus2018 -kansalaisaloitteen ensimmäisessä täysistuntokäsittelyssä? Tutkimuksen aineistona toimi Suostumus2018 -kansalaisaloitetta käsittelevä eduskunnan täysistunnon pöytäkirja, jota analysoin käyttämällä analyyttisen diskurssianalyysin menetelmää. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin teoriaan, jonka mukaan todellisuus rakentuu merkitysvälitteisesti vuorovaikutuksen ja kielenkäytön avulla. Analyysin tuloksena muodostin kuusi uhria merkityksellistävää diskurssia, jotka nimesin tekijä-, lainsäädäntö-, ruumiillisuus-, uhri keskiössä-, aiheen tärkeys- sekä kulttuuri-diskursseiksi.
Tutkimuksen tulosten perusteella kansanedustajat konstruoivat raiskauksen uhria avuntarvitsijana mutta myös kokemustaan esiintuovana aktiivisena toimijana. Lisäksi uhri rakentuu kansanedustajien puheenvuoroissa tekijästä ja kulttuurista riippuvaisena ilmiönä, johon yhteiskunnalliset arvot ja normit vaikuttavat. Tutkielman tulokset vahvistavat aikaisempia näkemyksiä raiskauksen uhriin liittyvistä merkityksistä, jotka ilmenivät myös kansanedustajien puheenvuoroissa. Raiskauksen uhri rakentuu ilmiönä, johon kohdistetaan sympatiaa ja apua, mutta jonka asemaa uhrina on edelleen haastavaa ulkopuolelta ymmärtää.
Tarkastelin tutkimukseni aihetta asettamalla tutkimuskysymyksen muotoon: Millaisten diskurssien varaan keskustelu raiskauksen uhreista rakentuu Suostumus2018 -kansalaisaloitteen ensimmäisessä täysistuntokäsittelyssä? Tutkimuksen aineistona toimi Suostumus2018 -kansalaisaloitetta käsittelevä eduskunnan täysistunnon pöytäkirja, jota analysoin käyttämällä analyyttisen diskurssianalyysin menetelmää. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin teoriaan, jonka mukaan todellisuus rakentuu merkitysvälitteisesti vuorovaikutuksen ja kielenkäytön avulla. Analyysin tuloksena muodostin kuusi uhria merkityksellistävää diskurssia, jotka nimesin tekijä-, lainsäädäntö-, ruumiillisuus-, uhri keskiössä-, aiheen tärkeys- sekä kulttuuri-diskursseiksi.
Tutkimuksen tulosten perusteella kansanedustajat konstruoivat raiskauksen uhria avuntarvitsijana mutta myös kokemustaan esiintuovana aktiivisena toimijana. Lisäksi uhri rakentuu kansanedustajien puheenvuoroissa tekijästä ja kulttuurista riippuvaisena ilmiönä, johon yhteiskunnalliset arvot ja normit vaikuttavat. Tutkielman tulokset vahvistavat aikaisempia näkemyksiä raiskauksen uhriin liittyvistä merkityksistä, jotka ilmenivät myös kansanedustajien puheenvuoroissa. Raiskauksen uhri rakentuu ilmiönä, johon kohdistetaan sympatiaa ja apua, mutta jonka asemaa uhrina on edelleen haastavaa ulkopuolelta ymmärtää.