Virheanalyysi persiankielisten suomenoppijoiden teksteistä

Abstract

Kandidaatintutkielma käsittelee persiankielisten suomenoppijoiden teksteissä esiintyviä virheitä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia virheitä persiankieliset suomenoppijat tekevät, mitkä tekijät voivat selittää virheitä sekä miten Suomessa oloaika vaikuttaa kielenoppijoiden tekemiin virheisiin. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, jossa informanttien tehtävänä oli kääntää 10 lausetta persiasta suomeksi. Kyselyyn vastasi 19 henkilöä. Aineisto on jaettu 4 ryhmään informanttien Suomessa oloajan mukaan, mikä mahdollistaa eri ryhmien tuotosten keskinäisen vertailun ja Suomessa oloajan vaikutuksen tarkastelun. Analysoin aineistoa virheanalyysillä, jolla etsitään systemaattisuutta oppijan tekemistä virheistä. Käytän analyysissä virheluokittelumallia, jossa virheet jaetaan 4 pääluokkaan: syntaktiset, morfologiset, leksikaaliset ja ortografisfonologiset virheet. Virheiden verrokkina toimii persiankielisten lauseiden suomennokset. Tutkimus on enimmäkseen laadullinen, mutta käsittelen virheitä myös kvantitatiivisesti aineiston kokonaisuuden hahmottamiseksi. Huomioin informanttien kohdekielen mukaisesti muodostamat korrektit lauseet osana kvantitatiivista analyysia, jotta myös kielenoppijoiden osaaminen tulisi näkyviin. Suurin yksittäinen virheiden alaluokka on aineistossani leksikaalisiin virheisiin kuuluva tarkoitevirhe, jossa informantti ei onnistunut tuottamaan suomennoksessaan samaa merkitystä kuin alkuperäisessä persiankielisessä lauseessa. Tarkoitevirheiden suuri esiintyminen johtuneekin juuri tehtävänannon luonteesta. Muita merkittäviä virheen aiheuttajia ovat kongruenssi, sijapäätteen valinta ja muodostus sekä oikean aikamuodon muodostaminen. Havaitsin aineistossani, että jotkin virheet esiintyvät vain tietyn Suomessa oloaikaryhmän tuotoksissa, ja että käännöksissä löytyi virheitä, jotka näyttävät johtuvan äidinkielen vaikutuksesta. Koska yksilöiden osaamisen erot ovat aineistossani suuria, Suomessa oloaika ei tulosteni mukaan riitä yksin selittämään tai ennustamaan oppijan kielitaitoa tai sen kehitystä. Huomioin analyysissä myös oikeinkirjoituksen ja äänteen keston virheitä, mutta tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on tutkia kompetenssin virheitä eikä satunnaisia lipsahduksia. Virheanalyysin tuloksia voi hyödyntää apuna S2-opetuksessa, koska opettaja voi niiden avulla tarkastella oppijoiden virheitä ja etsiä niiden syitä.