Kaikki luonnolliset lapset: Inklusiivinen ympäristökasvatus varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Abstract

Inklusiivisuus varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa tarkoittaa jokaisen lapsen yksilöllistä kohtaamista ja huomioimista. Inklusiivisessa toiminnassa huomioidaan kaikkien lasten mahdollisuus osallistua ja olla osa yhteisöä. Ympäristökasvatuksen tavoitteena varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on, että lapset harjoittelevat osana ryhmää kokemusten ja aistien kautta havainnoimaan, jäsentämään sekä ymmärtämään ympäristöään. Tutkimuksessamme nämä kaksi käsitettä tuodaan yhteen ja luodaan uutta tutkimustietoa käsiteparista inklusiivinen ympäristökasvatus.

Tutkimuksen aineisto koostuu puolistrukturoidun kyselyn vastauksista. Kysely toteutettiin sosiaalisessa mediassa ja se suunnattiin varhaiskasvatuksessa työskenteleville henkilöille. Kyselyyn osallistui yhteensä 20 varhaiskasvatuksessa eri ammattirooleissa työskentelevää henkilöä. Kyselyn tavoitteena oli koota yhteen varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä inklusiivisesta ympäristökasvatuksesta, ajatuksia inklusiivisen ympäristökasvatuksen mahdollisuuksista ja esteistä, ideoita inklusiivisen ympäristökasvatuksen toteuttamiselle sekä pohdintoja henkilöstön roolista inklusiivisen ympäristökasvatuksen toteuttajina.

Tutkimustulokset osoittavat, että ympäristökasvatusta pidetään tärkeänä osana lasten kasvun ja kehityksen tukena ja se kuuluu kaikille lapsille. Sitä voidaan toteuttaa kaikkialla, mutta se vaatii henkilöstön sitoutumista, positiivista asennetta ja valmiutta kokeilla uusia menetelmiä. Termi inklusiivinen ympäristökasvatus on vielä kasvattajille vieras, mutta tutkimuksemme avulla saamme tuotua tätä tutummaksi.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ympäristökasvatus ja luonnossa liikkuminen ovat tärkeä osa varhaiskasvatuksen kenttää ja sen nähdään kuuluvan kaikille. Kuitenkin inklusiivisen ympäristökasvatuksen toteuttaminen vaatii henkilöstön asenteisiin avarakatseisuutta.