"Siellä oli ainakin yks lesbo" : Helsingin lesboyhteisöön osallistuminen 1970–1980-luvulla
Ossa, Maria (2022)
Ossa, Maria
2022
Historian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212028842
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212028842
Tiivistelmä
Tutkimustehtävänä selvitetään, miten lesbonaiset kokivat Helsingin lesboyhteisöön liittymisen ja siihen kuulumisen 1970–1980-luvulla. Tämän lisäksi tuodaan esiin erilaisia yhteisöön hakeutumisen sekä liittymisen syitä ja niihin liittyviä kokemuksia. Tutkielmassa selitetään, millaista toimintaa lesboyhteisöön kuuluneille järjestettiin sekä millaista toimintaa he itse järjestivät. Lisäksi käsitellään sitä, kuinka toiminta koettiin. Yhteisöön kuulumisen kokemukset olivat moninaisia, mikä kuvastaa ryhmän monipuolisuutta.
Tutkielma sijoittuu sateenkaarihistorian ja queer-tutkimuksen tutkimusalueille. Se tehtiin hyödyntäen queer-teoriaa, kokemuksen historiaa ja muistitietoa. Tutkielma edistää suomalaista sateenkaarihistorian tutkimusta erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöjen osalta. Se on tutkimuskenttänä vielä varsin pieni. Tutkimuskysymyksiä lähestytään muistitiedon ja queer-teorian avulla. Aineistoa käsitellään näiden avulla aikansa tuotoksena. Aineistoina käytetään lesbonaisen elämää käsittelevää muistitietoaineistoa ja kahta julkaistua haastatteluteosta. Aineistoissa lesbonaiset ovat päässeet omin sanoin kertomaan elämästään keruu- tai haastatteluhetkellä annettujen ohjeistusten ja kysymysten mukaisesti. Haastatteluteokset on julkaistu vuosina 1985 ja 1992. Muistitietoaineisto on osa vuoden 2005 Näkymättömästä näkyväksi -muistitietokeruuta.
Seksuaalivähemmistöjä koskeva lainsäädäntö sekä yleinen ilmapiiri seksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden ympärillä muuttuivat 1970–80-luvuilla. Ne muokkasivat merkittävästi toiminnan mahdollisuuksia. Tutkielmassa tuodaan esille erilaisten mahdollisuuksien lisääntyminen ja se, kuinka nämä mahdollisuudet näkyivät yhteisön jäsenten elämässä. Seksuaalivähemmistöjen asioita ajavien järjestöjen synty ja kasvu loivat laajem- pia ja järjestäytyneempiä toimintamahdollisuuksia. Ne toivat ihmisiä yhteen tavalla, joka olisi ennen ollut mahdoton. Vaikka yhteisön koko kasvoi, aktiivisesti toiminnassa mukana olleiden määrä oli hyvin pieni. Ylipäätään yhteisöön jollakin tavalla yhteydessä olleiden määrää on hyvin vaikea hahmottaa, mutta aineisto kuvaa hyvin eri aktiivisuustason osallistujien kokemuksia. Yhteisö oli monelle osa yhtä elämänvaihetta ennen kuin he siirtyivät seuraavaan esimerkiksi vanhetessaan tai löydettyään parisuhteen. Osalle ihmisistä yhteisö oli kuin perhe ja toisille taas etäinen, satunnainen osa elämää.
Tutkielma sijoittuu sateenkaarihistorian ja queer-tutkimuksen tutkimusalueille. Se tehtiin hyödyntäen queer-teoriaa, kokemuksen historiaa ja muistitietoa. Tutkielma edistää suomalaista sateenkaarihistorian tutkimusta erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöjen osalta. Se on tutkimuskenttänä vielä varsin pieni. Tutkimuskysymyksiä lähestytään muistitiedon ja queer-teorian avulla. Aineistoa käsitellään näiden avulla aikansa tuotoksena. Aineistoina käytetään lesbonaisen elämää käsittelevää muistitietoaineistoa ja kahta julkaistua haastatteluteosta. Aineistoissa lesbonaiset ovat päässeet omin sanoin kertomaan elämästään keruu- tai haastatteluhetkellä annettujen ohjeistusten ja kysymysten mukaisesti. Haastatteluteokset on julkaistu vuosina 1985 ja 1992. Muistitietoaineisto on osa vuoden 2005 Näkymättömästä näkyväksi -muistitietokeruuta.
Seksuaalivähemmistöjä koskeva lainsäädäntö sekä yleinen ilmapiiri seksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden ympärillä muuttuivat 1970–80-luvuilla. Ne muokkasivat merkittävästi toiminnan mahdollisuuksia. Tutkielmassa tuodaan esille erilaisten mahdollisuuksien lisääntyminen ja se, kuinka nämä mahdollisuudet näkyivät yhteisön jäsenten elämässä. Seksuaalivähemmistöjen asioita ajavien järjestöjen synty ja kasvu loivat laajem- pia ja järjestäytyneempiä toimintamahdollisuuksia. Ne toivat ihmisiä yhteen tavalla, joka olisi ennen ollut mahdoton. Vaikka yhteisön koko kasvoi, aktiivisesti toiminnassa mukana olleiden määrä oli hyvin pieni. Ylipäätään yhteisöön jollakin tavalla yhteydessä olleiden määrää on hyvin vaikea hahmottaa, mutta aineisto kuvaa hyvin eri aktiivisuustason osallistujien kokemuksia. Yhteisö oli monelle osa yhtä elämänvaihetta ennen kuin he siirtyivät seuraavaan esimerkiksi vanhetessaan tai löydettyään parisuhteen. Osalle ihmisistä yhteisö oli kuin perhe ja toisille taas etäinen, satunnainen osa elämää.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8798]