Liberalismin eroosio : Yhdysvaltain Kiina-suhteen kehitys Obaman ja Trumpin presidenttikausien välillä realismin ja liberalismin viitekehyksessä

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen Yhdysvaltojen suhdetta Kiinaan Barack Obaman ja Donald Trumpin hallintokausilla. Tarkoitukseni oli kansainvälisten suhteiden klassisia koulukuntia, realismia ja liberalismia, viitekehyksenäni käyttäen selvittää, miten Yhdysvaltojen Kiina-suhde kehittyi ja mahdollisesti muuttui näiden tyyliltään hyvin erilaisten hallintojen välisenä aikana. Kyseisten hallintojen välillä tapahtuneen kehityksen ja mahdollisen muutoksen havainnoimisen lisäksi tutkielmani tarjoaa viitteitä siitä, millaisen toimintaympäristön tammikuussa 2021 virkaan astunut presidentti Joe Biden hallintoineen edeltäjiltään Kiinan suhteen peri. Tavoitteeni on näin ollen pyrkiä lisäämään ymmärrystä Yhdysvaltojen Kiina-suhteeseen liittyen.

Aineistona käytin kahta Kiina-aiheista puhetta sekä Obamalta että Trumpilta. Aineisto on presidenttikeskeinen, koska presidentti on Yhdysvaltain ylin poliittinen vallankäyttäjä. Paitsi että presidentin valtaoikeudet ovat laajat, vaikuttavat nämä puheillaan sekä retorisilla valinnoillaan ihmisten asenteisiin merkittävästi. Puheet löytyvät Valkoisen talon virallisilta sivuilta. Menetelmänä käytin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, koska olin ensisijaisesti kiinnostunut siitä mitä sellaista puheissa sanotaan, mikä voidaan ymmärtää realismin ja liberalismin muodostamassa viitekehyksessä. Realismin ja liberalismin muodostamaan teoreettiseen viitekehykseen päädyin siksi, että muodostavat hyvin erilaisten, usein jopa päinvastaisten painotustensaansiosta mielekkään lähtökohdan aineiston läpikäymiseen ja hallintojen välisen vertailun toteuttamiseen.

Yhdysvaltojen Kiina-suhteen kehitystä voi Obaman ja Trumpin hallintojen välillä kuvailla liberalismin eroosioksi. Tutkimustulosteni mukaan 1) Obaman hallinto korosti Kiina-suhteissaan yhteistyötä ja molemminpuolista hyötyä, Trumpin hallinnon kääntyessä sisäänpäin ja painottaessa kansallista etua 2) Obaman hallinto pyrki ennaltaehkäisemään jännitteitä, Trumpin hallinnon ollessa avoimen konfliktinen 3) Obaman hallinto näki Kiinan mahdollisuutena Yhdysvaltain turvallisuusongelmiin, Trumpin hallinto turvallisuusongelmana. Aineistosta paistanut voimakas kontrasti kuitenkin laimeni tutkimuskirjallisuutta tarkasteltaessa, minkä perusteella voisikin sanoa, että kaikkein merkittävin ero hallintojen välillä oli tyylissä, ei tavassa.