Smartphone Situation : Personal Smartphone Use During Face-To-Face Encounters

Abstract

Älypuhelimia käytetään usein myös keskellä kasvokkaisia kohtaamisia. Uussanat kuten ”phubbing” ja ”technoference” ovat lyöneet läpi niin mediassa kuin tutkimuskirjallisuudessakin. Niistä ei kuitenkaan ole sellaista analyyttistä hyötyä, jota tieteellisiltä käsitteiltä voisi odottaa. Aiemman tutkimuksen mukaan älypuhelimen käytöstä muiden seurassa on laajoja haittoja. Huoltajien älypuhelimen käytöllä on yhteys lapsen käytöshäiriöihin ja pariskuntien älypuhelimenkäyttö ennakoi parisuhdeongelmia. Vähemmän tutkimusta on tehty kuvaamaan kasvokkaisten tilanteiden kulkua, joissa älypuhelimenkäyttö tapahtuu. Tämä väitöskirja on älypuhelimen käytön vaikutuksista kasvokkaisissa tilanteissa, ja siinä hyödynnetään etnometodologista keskustelunanalyysiä, sisällönanalyysiä ja kvantitatiivisia menetelmiä. Siinä esitellään kolme uutta käsitettä. Tahmea medialaite kuvaa vuorovaikutuksen takkuisuutta silloin, kun puhuja vuorovaikuttaa samanaikaisesti puhelimensa ja toisen henkilön kanssa. Sivustakatsojan pimento avaa kuinka älypuhelimen käyttöä sivusta seuraavilla ei ilman erillistä selontekoa ole pääsyä siihen mitä ma miksi laitetta käytetään. Tämä johtaa epäselvyyteen tilanteesta ja sen tapahtumista, sillä tapahtumat saavat merkityksensä tilanteen kautta. Puhelinasennot esittelevät menetelmän älypuhelimen käytön erittelylle perustuen käyttäjän kehonasentojen tarkasteluun. Älypuhelimet tuovat uusia haasteita kasvokkaisen yhteisymmärryksen luomiseksi ja ylläpitämiseksi edellyttämällä sellaisten vuorovaikutusresurssien osoittamista älypuhelimelle, jotka voivat olla tarpeen myös kasvokkaisissa tilanteissa. Älypuhelimet kuitenkin tarjoavat myös uusia välineitä kasvokkaisenkin yhteistoiminnan hallitsemiseksi puhelinasentoja vaihtamalla. Niillä voi muuttaa vuorovaikutuksen osallistumiskehikossa ja esimerkiksi pitää kiinni puhujanroolista toisen pyrkiessä puhumaan päälle. Puhelinasennoilla älypuhelimista voidaan hetkellisesti tehdä ensisijainen keskittymisen kohde ja niillä voidaan myös ehdottaa paluuta takaisin keskittyneeseen keskusteluun. Tutkielma osoittaa yhteyden sosiaalisen älykkyyden ja älypuhelimen käytön välillä, antaen vihiä mahdollisuudesta ehkäistä älypuhelinkonflikteja kehotietoisuutta ja sosiaalista älykkyyttä kehittämällä.

Smartphone use is common also during face-to-face encounters. Portmanteaus like “phubbing” and “technoference” often feature in media and research, though they offer little more than the meanings of the words comprising them (i.e. phone & snubbing, technology & interference). Previous research suggests negative consequences resulting from smartphone use in social situations. Parental smartphone use predicts child behavioral problems and partner phubbing relationship problems. Less research has been done on how smartphones are engaged with in social situations. No systematization of embodied smartphone engagement previously existed. Less is also known of what, if anything, makes smartphones different than other potential distractions. This dissertation studies smartphone use in collocated encounters with ethnomethodological conversation analysis, quantitative techniques, and content analysis. It introduces three new concepts. Sticky media device depicts how smartphone use can lead to delays and pauses in conversation, and how relates to mutual understandings. Bystander Inaccessibility details how bystanders to smartphone use typically have no epistemic access to why, how, and for how long the device is being used. This obscures shared shared meaning, as meaning of each interactional event forms through its current context—of which the activity of the smartphone user is part of. Smartphone Moves presents a toolkit for analyzing embodied smartphone engagement, and its impact on interaction. Smartphones may challenge the formation of intersubjectivity by requiring finite interactive resources to be distributed between face-to-face and face- to-screen interactions. Gaze, conscious evaluation, and corporal orientation are at times relevant in both. Smartphone is a hub for more activities than any other daily object, yet its use typically gives the least cues on the activity being done with it. Adjustments of embodied smartphone engagement, however, also adjust conversational engagement, making multiple concurrent engagements intelligible. The dissertation suggests a negative correlation between phubbing and social intelligence, the improvement of which, might mitigate phubbing-related conflicts.