Rikos- ja riita-asioiden sovittelu vuorovaikutustilanteena

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia käsityksiä rikos- ja riita-asioiden vapaaehtoissovittelijoilla ja sovittelutoiminnan ohjaajilla on rikos- ja riita-asioiden sovittelusta vuorovaikutustilanteena sekä sovittelijoiden ja ohjaajien arvioita sovittelijoiden vuorovaikutusosaamisesta. Tutkimuksen tulokset lisäävät tietoa ilmiöstä, jota ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tarkoituksena on tuottaa tietoa, joka voi olla hyödyksi Pirkanmaan sovittelutoimiston kehittämistyössä esimerkiksi sovittelijoiden työskentelyn tukemiseksi.

Tutkimusongelmaan "millainen vuorovaikutustilanne sovittelu on vapaaehtoissovittelijan näkökulmasta" vastausta haetaan seuraavien tutkimuskysymysten avulla: mikä on sovittelun tavoite sovittelijan näkökulmasta sekä millaisia rooleja sovittelija ottaa, millaista vuorovaikutusosaamista sovittelija tarvitsee ja millaista sovittelijan verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä sovittelussa on. Tutkittavaa ilmiötä lähestytään tavoite-suunnitelma-toiminta -teorian, väkivallattoman vuorovaikutuksen sekä vuorovaikutusosaamisen näkökulmien kautta.

Tutkimusmetodina käytettiin temaattista sisällönanalyysia. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä haastattelemalla Pirkanmaan sovittelutoimiston rikos- ja riita-asioiden vapaaehtoissovittelijoita sekä sovittelutoiminnan ohjaajia. Aineisto koostui yhteensä kolmen sovittelijan ja kahden ohjaajan yksilöhaastatteluista, ja haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä. Haastattelukysymykset oli jaettu neljään teemaan, joiden avulla selvitettiin esimerkiksi sovittelun tavoitetta, rooleja ja parityöskentelyä, vuorovaikutusosaamista sekä verbaalista ja nonverbaalista viestintää.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sovittelijan tärkeimmäksi tavoitteeksi määritellään, että sovittelija mahdollistaa rikoksen tai riidan osapuolten kohtaamisen sekä asian käsittelyn, mikä tehdään vuorovaikutuksen avulla. Toinen keskeinen havainto oli, että sovittelijoiden vuorovaikutusosaamisessa korostuvat itsensä ilmaiseminen, kuunteleminen ja tunteiden huomioiminen, kun he arvioivat erilaisia vahvuuksia ja kehityskohteita vuorovaikutusosaamisessaan. Kolmas havainto oli, että sovittelijat pyrkivät vaikuttamaan vuorovaikutustilanteeseen erilaisin verbaalisin ja nonverbaalisin keinoin.

Voidaan todeta, että rikos- ja riita-asioiden sovittelu on sovittelijoiden näkökulmasta haastava vuorovaikutustilanne, jossa pätevät interpersonaalisen vuorovaikutuksen lainalaisuudet. Sovittelijan viestintäkäyttäytymistä määrittävät kysymykset: 1) miksi eli tavoitteet, 2) miten eli roolit ja 3) mitä eli verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä. Onnistuakseen vuorovaikutustilanteessa sovittelijan on omattava erilaista vuorovaikutusosaamista.