Uuden edessä : evakkous ja evakon arki talvi- ja jatkosodassa karjalaislasten silmin

Abstract

Kandidaatin tutkielmani käsittelee karjalaislasten kokemuksia evakkoudesta ja evakkouden mukanaan tuomista arjen muutoksista talvi- ja jatkosodan aikana. Tutkin, mitä evakkous eli evakkona oleminen merkitsi karjalaislapsille sekä miten he kokivat evakkouden aiheuttamat muutokset arjessaan ja miten he sopeutuivat muutoksiin. Aineistoni koostuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Karjala-lehden toteuttaman Evakkotytön ja -pojan tarina keruusta 1999-2000. Aineisto käsittää 79 evakkotytön ja 49 evakkopojan vapaamuotoista muistelutarinaa, joissa aikuiset karjalaiset muistelevat evakkolapsuuttaan. Muistitietoaineistostani nousi esiin, että usein evakkous koettiin hyvin suurena ja lapsen maailman mullistavana asiana. Hyvin monesti evakkouteen liittyi myös hieman kielteinen suhtautuminen. Evakkous merkitsi lapselle hämmennystä oman identiteetin suhteen, toiseuden kokemusta ja alisteisuutta paikalliseen väkeen nähden sekä juurettomuuden tunnetta ja koti-ikävää. Evakon arki eli kodin jättäminen, jatkuva muuttaminen, uuteen asuinpaikkaan asettuminen ja kaikkeen uuteen tottuminen vaati lapselta suurta sopeutumiskykyä. Evakkolapsen arjen haasteita sota-ajan lisäksi olivat jatkuva muuttaminen sekä katkonainen koulutie ja syrjintä. Raskasta arkea helpottivat perhe, kaverit, koulun tuoma vakaus ja lempeä opettaja sekä lemmikkieläimet ja lelut.