Effect of Intervention on Lifestyle Changes among Patients with Coronary Artery Disease in Nepal : A Randomized Controlled Trial

Abstract

Sepelvaltimotauti (CAD) on johtava kuolleisuuden ja työkyvyttömyyden aiheuttaja maailmanlaajuisesti. Epäterveelliset elämäntavat ovat syynä sepelvaltimotaudin suureen esiintyvyyteen erityisesti Etelä-Aasian väestössä. Nykyinen tieto sepelvaltimotaudin ehkäisystä perustuu pääasiassa korkean tulotason maiden väestön keskuudessa tehtyihin tutkimuksiin. On tärkeää arvioida terveellisten elämäntapojen parantamiseksi tehtyjen interventioiden vaikutusta pienituloisissa väestöryhmissä, kuten Nepalissa. Tämän väitöskirjan tarkoituksena on tutkia useiden elämäntapaan liittyvien riskitekijöiden muuttamiseksi tehdyn ohjausintervention vaikutusta sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla. Riskitekijöinä ovat epäterveellinen ruokavalio, fyysinen passiivisuus, koettu stressi, ylipaino tai lihavuus, lääkityksen noudattamatta jättäminen, tupakointi ja alkoholin käyttö. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli arvioida elämäntapaan liittyvien riskitekijöiden esiintyvyyttä potilailla. Toisen ja kolmannen vaiheen tarkoituksena oli arvioida kehitetyn ohjausintervention vaikutusta potilaiden elämäntapamuutoksiin kuukauden (vaihe II) ja kuuden kuukauden (vaihe III) seurannassa.

Poikkileikkaustutkimuksessa arvioitiin elämäntapaan liittyvien riskitekijöiden esiintyvyyttä potilaiden keskuudessa. Ohjausintervention vaikutusta potilaiden sitoutumiseen elämäntapamuutoksiin arvioitiin koe-kontrolliryhmissä ennen-jälkeen seurannassa. Aineistot kerättiin potilailta National Heart Centerissä, Katmandussa, Nepalissa. Lähtötilanteen aineisto kerättiin yksilöhaastatteluina, jotka tehtiin 1.5.–31.7.2018. Seurantatiedot kerättiin puhelinhaastattelulla kuukauden ja kuuden kuukauden kuluttua lähtötilanteen tietojen keruusta. Osallistujat jaettiin satunnaisesti koeryhmään ja tavanomaista hoitoa saavaan kontrolliryhmään yksinkertaisella satunnaisotantatekniikalla. Tähän tutkimukseen sisältyi seitsemän elämäntapaan liittyvää riskitekijää, josta kustakin kerättiin tietoa kulttuurisesti validoiduilla mittareilla. Interventio toteutettiin ryhmäohjauksena, jota annettiin potilaille (n=112) ja heidän perheenjäsenilleen. Intervention sisältö kehitettiin laajan kirjallisuushaun ja sydänjärjestöjen antamien suositusten pohjalta. Intervention teoreettinen perusta oli Imogene Kingin teoria tavoitteen saavuttamisesta.

Tutkimustulokset osoittivat tutkimukseen osallistuneilla useiden elämäntapaan liittyvien riskitekijöiden esiintyvyyden, joista stressi oli yleisintä ja tutkimuksen aikainen alkoholinkäyttö vähäisintä. Lähtötilanteessa ei koe- ja kontrolliryhmien välillä ollut merkitseviä eroja lukuun ottamatta lääkityksen noudattamisessa. Kuukauden seurannassa viisi seitsemästä elämäntapaan liittyvästä riskitekijästä erosi kuitenkin merkitsevästi koe- ja kontrolliryhmien välillä: ruokavalio, lääkityksen noudattaminen, koettu stressi, tupakointi ja alkoholinkäyttö. Yleinen lineaarinen malli (GLM) toistetuille mittauksille osoitti koeryhmässä verrattuna kontrolliryhmään merkitsevää parannusta elämäntapaan liittyvissä riskitekijöissä; ajan ja ryhmän yhdysvaikutus oli tilastollisesti merkitsevä ruokavalion, fyysisen aktiivisuuden, lääkityksen noudattamisen, ja koetun stressin kannalta yhden ja kuuden kuukauden seurannassa. Kaikki seitsemän elämäntapaan liittyvää riskitekijää erosi merkitsevästi koe- ja kontrolliryhmien välillä kuuden kuukauden seurannassa.

Tutkimustulosten yleistettävyys on rajallista, koska tutkimus tehtiin yhdessä sydänkeskuksessa Nepalissa. Koska sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus lisääntyy ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä on vähemmän alhaisen ja keskitulotason maissa, kuten Nepalissa, toissijaiset ehkäisevät toimenpiteet ovat lääkinnällisen ja kirurgisten hoitojen lisäksi välttämättömiä. Sairaanhoitajan onnistuneesti toteuttama ohjausinterventio voi parantaa palveluja vähän saavien sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden terveitä elämäntapoja. Ohjaus ja kirjalliset materiaalit edistävät mielekkäitä muutoksia terveystottumuksiin ja voivat tuottaa terveyshyötyjä potilaille ja minimoida komplikaatioita. Sepelvaltimotautia sairastaville potilaille tulisi suunnata aiempaa enemmän ohjausta ja koulutusta.

Coronary artery disease (CAD) is the leading cause of mortality and disability worldwide. Unhealthy lifestyles are responsible for the high prevalence of CAD, especially among the South Asian population. Existing knowledge on the prevention of CAD is mainly based on studies conducted among populations in high-income countries. It is important to assess the effectiveness of interventions to improve healthy lifestyles in populations in low-income settings such as Nepal. The main aim of the study is to gain insight into the prevalence of modifiable risk factors and to investigate the effect of a nurse-led lifestyle modification intervention among patients with CAD. This study investigates unhealthy diet, physical inactivity, perceived stress, overweight or obesity, nonadherence to medication, smoking, and alcohol consumption. The first objective of the study was to evaluate the prevalence of lifestyle-related risk factors among patients with CAD (Phase I). The second and third objectives were to evaluate the effect of a lifestyle modification intervention on CAD patients’ lifestyle changes at one-month (Phase II) and six-month after the intervention (Phase III).

A cross-sectional study was conducted to evaluate the prevalence of lifestyle-related risk factors among CAD patients (n=224). A pre-test post-test control group experimental research design was used to evaluate the effect of the lifestyle modification intervention on CAD patients’ adherence to lifestyle changes. Baseline data were collected from CAD patients at the National Heart Center, Kathmandu, Nepal. At baseline, individual face-to-face structured interviews were conducted between May 1 and July 31, 2018. Follow-up data were collected by telephone interview, one-month and six-month after the baseline data collection. Patients were randomly selected into the group and usual care group using a simple random sampling technique. Seven lifestyle-related risk factors were included in this study, and culturally validated instruments were used to collect data on each of the lifestyle risk habits. Group counseling was given to patients (n=112) and their family members. The content of the counseling intervention was developed based on an extensive literature search and recommendations issued by different heart associations. The theoretical basis of the intervention was Imogene King’s theory of goal attainment.

The findings of the study, based on self-reported data, showed a high prevalence of multiple lifestyle-related risk factors among the studied patients, with stress being the most prevalent and current alcohol consumption the least. Male patients and patients with a high income had higher odds of being in the medium- and high-risk groups respectively. Except for adherence to medication, there were no statistically significant differences between the study groups at baseline. However, at one-month follow-up, five of the seven lifestyle-related risk factors differed significantly between the study groups: diet, adherence to medication, perceived stress, smoking, and alcohol consumption. A general linear model repeated measure analysis showed a greater improvement in lifestyle-related risk factor habits in the intervention group compared with the usual care group, the effects of time*group interaction were statistically significant for dietary habits, physical activity, medication adherence, and perceived stress at one-month and six-month follow-ups. All seven lifestyle-related risk factors differed significantly between the study groups at the six-month follow-up.

The generalizability of the study’s results is limited because the study was performed in a single cardiac center in Nepal. Because there is an increased incidence of CAD and fewer preventive measures in low- and middle-income countries such as Nepal, secondary preventive measures in addition to pharmacological and surgical therapies are a must. Counseling interventions delivered successfully by a nurse may improve healthy lifestyles among underserved CAD patients. Counseling and reading materials promote meaningful changes in health habits, which may bring health benefits to patients and minimize complications. More counseling and educational efforts should be targeted toward CAD patients.