Aseistakieltäytymisen puitteet Suomessa 1961–69 : Tilastollinen tutkielma asevelvollisten tutkijatoimikunnasta ja sen päätöksistä
Muurinen, Mikael (2022)
2022
Historian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-11-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202211188459
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202211188459
Tiivistelmä
Kieltäytyminen miesten pakollisesta asepalveluksesta väkivallan kieltävän vakaumuksen nojalla oli Suomessa pitkään vain erityisestä hakemuksesta myönnetty oikeus, joka muuttui omaan ilmoitukseen perustuvaksi asiaksi vasta vuonna 1987. Vuonna 1961 voimaan tullut uusi laki asevelvollisuuden täyttämisestä aseettomana aloitti yli 25 vuotta kestäneen kauden, jolloin aseistakieltäytyjien hakemusten käsittely oli keskitetty yhdelle puolustusministeriön alaiselle hallintoelimelle, joka oli aluksi nimeltään asevelvollisten tutkijatoimikunta.
Tutkijatoimikunta työskenteli vuosina 1961–69 voimassa olleen lain ajan, minkä jälkeen sen työ jatkui hieman muutetulla nimellä ja kokoonpanolla. Tämä tutkielma on tilastollinen esitys aseistakieltäytymisestä ja sitä säädelleistä tekijöistä tuon lain voimassaolon mukaan rajatulla ajanjaksolla. Esitys kattaa kaikki toimikunnan käsittelemät aseistakieltäytyjät (n=1670).
Tarkastelussa havaitaan, että aseistakieltäytyminen oli Suomessa vielä 1960-luvulla huomattavan korostuneesti herätyskristillinen ilmiö. Noin puolet kaikista aseistakieltäytyjistä kuului helluntailiikkeeseen ja reilu neljännes Jehovan todistajiin. Jäljelle jäävä vajaa neljännes jakautui muihin, Suomessa pienempiin herätysliikkeisiin sekä sekulaarein eettisin syin kieltäytyneisiin. Kaikista kieltäytyjistä vähemmän kuin yksi kahdestakymmenestä perusteli kantaansa eettisin syin.
Aseettomissa tehtävissä puolustuslaitoksen sisäpuolella palvelleita aseistakieltäytyjiä oli tarkastelujaksolla yli kolminkertaisesti enemmän kuin siviilipalvelusta kokonaan puolustuslaitoksen ulkopuolella toivoneita. Toiveet näiden palvelusmuotojen välillä vaihtelivat merkittävästi uskonryhmittäin. Jehovan todistajat eivät hyväksyneet mitään sellaista palvelusmuotoa, jonka he katsoivat asevelvollisuutta korvaavaksi, vaan protestoivat lakia vastaan jatkuvalla, lähes täydellisen yksimielisellä totaalikieltäytymisellä.
Jehovan todistajat pois lukien 93% aseistakieltäytyjistä sai asevelvollisten tutkijatoimikunnalta toivomansa kaltaisen päätöksen. Lähes kaikki niistä seitsemästä prosentista, jotka saivat kannaltaan kielteisen, määrättiin aseettomaan palvelukseen toivotun siviilipalveluksen sijaan. Näin ollen toimikunnasta muodostui portinvartija vain siviilipalvelukseen pääsemiselle eikä kaikelle aseettomalle palvelukselle. Tämä oli toisaalta selvä rasite niille kieltäytyjäryhmille, joissa aseettomuus käsitettiin muita jyrkemmin ja siviilipalvelukseen toivominen oli yleisempää.
Tutkijatoimikunta työskenteli vuosina 1961–69 voimassa olleen lain ajan, minkä jälkeen sen työ jatkui hieman muutetulla nimellä ja kokoonpanolla. Tämä tutkielma on tilastollinen esitys aseistakieltäytymisestä ja sitä säädelleistä tekijöistä tuon lain voimassaolon mukaan rajatulla ajanjaksolla. Esitys kattaa kaikki toimikunnan käsittelemät aseistakieltäytyjät (n=1670).
Tarkastelussa havaitaan, että aseistakieltäytyminen oli Suomessa vielä 1960-luvulla huomattavan korostuneesti herätyskristillinen ilmiö. Noin puolet kaikista aseistakieltäytyjistä kuului helluntailiikkeeseen ja reilu neljännes Jehovan todistajiin. Jäljelle jäävä vajaa neljännes jakautui muihin, Suomessa pienempiin herätysliikkeisiin sekä sekulaarein eettisin syin kieltäytyneisiin. Kaikista kieltäytyjistä vähemmän kuin yksi kahdestakymmenestä perusteli kantaansa eettisin syin.
Aseettomissa tehtävissä puolustuslaitoksen sisäpuolella palvelleita aseistakieltäytyjiä oli tarkastelujaksolla yli kolminkertaisesti enemmän kuin siviilipalvelusta kokonaan puolustuslaitoksen ulkopuolella toivoneita. Toiveet näiden palvelusmuotojen välillä vaihtelivat merkittävästi uskonryhmittäin. Jehovan todistajat eivät hyväksyneet mitään sellaista palvelusmuotoa, jonka he katsoivat asevelvollisuutta korvaavaksi, vaan protestoivat lakia vastaan jatkuvalla, lähes täydellisen yksimielisellä totaalikieltäytymisellä.
Jehovan todistajat pois lukien 93% aseistakieltäytyjistä sai asevelvollisten tutkijatoimikunnalta toivomansa kaltaisen päätöksen. Lähes kaikki niistä seitsemästä prosentista, jotka saivat kannaltaan kielteisen, määrättiin aseettomaan palvelukseen toivotun siviilipalveluksen sijaan. Näin ollen toimikunnasta muodostui portinvartija vain siviilipalvelukseen pääsemiselle eikä kaikelle aseettomalle palvelukselle. Tämä oli toisaalta selvä rasite niille kieltäytyjäryhmille, joissa aseettomuus käsitettiin muita jyrkemmin ja siviilipalvelukseen toivominen oli yleisempää.