Potilasturvallisuus päivystyksellisessä puhelinarvioinnissa

Abstract

Päivystysten ja ensihoitopalveluiden potilasmäärät ovat kasvaneet tasaisesti viime vuosien ajan ja myös väestön ikääntyminen sekä palveluiden keskittäminen lisäävät haasteita terveydenhuollolle. Päivystyspalveluiden ruuhkautuminen on tuonut kysyntää puhelinarvioinnille, jonka avulla palvelut voidaan ohjata tarkoituksenmukaisesti ja välttää tarpeettomat päivystyskäynnit.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata potilasturvallisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä päivystyksellisessä puhelinarvioinnissa sekä puhelinarvioinnin hyötyjä tai riskejä. Tavoitteena on tuottaa tietoa päivystyksellisen puhelinarvioinnin potilasturvallisuuden kehittämiseksi, koska puhelinarvioinnin tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa päivystyksellisen potilaan tarkoituksenmukaisen hoidon määrittelyssä. Tutkimuskysymyksiä ovat: mitkä tekijät ovat yhteydessä potilasturvallisuuteen puhelinarvioinnissa sekä mitä hyötyjä tai riskejä puhelinarviointiin liittyy.

Kirjallisuushaku toteutettiin huhtikuussa 2022. Tietokantoina käytettiin CINAHL-, Medline-, ja Medic- tietokantoja. Keskeisiä hakusanoja olivat ”patient safety”, ”telephone triage” ”benefits” ja ”risk”. Haussa hyödynnettiin sanakatkaisuja, Boolen operaattoreita ja tietokantojen asiasanastoja. Tietokantarajauksina oli julkaisuvuodet 2016–2022, julkaisukielenä suomi tai englanti, kokoteksti saatavilla ja artikkelien tuli olla vertaisarvioituja. Sisäänottokriteereinä oli akuutti sairastuminen tai muu päivystyksellinen oire, hoidon tarpeen arvioinnin työkaluna puhelin ja artikkelin tuli olla alkuperäistutkimus ja vastata tutkimuskysymykseen. Aineistohaun lopuksi tehtiin käsihaku. Kokotekstin perusteella kirjallisuuskatsaukseen valittiin 17 artikkelia. Valittujen tutkimusten laadunarviointi tehtiin JBI-instituutin laadunarviointikriteereitä noudattaen. Kirjallisuuskatsauksen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Potilasturvallisuuteen oli yhteydessä ammattitaitoset puhelinarvioijat ja heidän työskentelyään tukevat työkalut. Puhelinarvioinnissa oli useita haastavia potilasryhmiä, kuten lapset, ikääntyneet ja mielenterveyspotilaat. Myös puhelin viestintävälineenä tuotti haasteita puhelinarvioinnissa, sillä nonverbaalinen viestinä puuttui ja tekniset ongelmat vaikeuttivat viestintää. Puhelinarvioinnin hyötynä oli terveydenhuollon palveluiden ohjautuminen tarkoituksenmukaisesti. Puhelinarvioinnin riskejä olivat puuteellinen kommunikaatio, puhelinarvioitsijoiden puutteellinen työhyvinvointi ja organisaation rajoitukset kuten resurssien puute.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että puhelinarviointi on tehokas työkalu terveydenhuollon palveluiden ohjaamisessa ja siihen tulee osoittaa tarpeeksi resursseja. Erityistä huomiota tulee kiinnittää haastavien potilasryhmien huomiointiin ja riskipotilaiden tunnistamiseen. Myös työntekijöiden osaamiseen ja työhyvinvointiin tulee panostaa. Puhelinarvioijan kommunikaatiotaidot ja päätöksentekotyökalun hyödyntäminen ovat tärkeitä puhelinarvioinnin turvallisen onnistumisen kannalta. Lisää tutkimusta tarvitaan videopuheluiden ja etäteknologian hyödyntämisestä hoidon tarpeen arvioinnissa sekä päätöksentekotyökalujen yhtenäistämisestä ja kehittämisestä.