”Eräs poika heitti kiven Tornin seinään”: Ylioppilasoikeisto ry 1945–1946

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee sekä aatehistoriallisesti että tunteiden historian kautta vuoden 1945 joulukuussa perustettua ja vuoden 1946 toukokuussa lakkautettua Ylioppilasoikeisto ry:tä, joka toimi Helsingin yliopistossa. Tutkielma tarkastelee yhdistyksen toiminnan aikaista tunnemaisemaa ja yhteiskunnallista tilannetta, sekä sen perustamista, toimintaa ja lakkauttamista. Tutkielma vastaa kysymykseen, mikä oli Ylioppilasoikeisto ja millainen oli se yhteiskunnallinen konteksti, jossa se toimi. Pääasiallinen aineisto tutkielmaan on koostettu yhdistyksen perustamisessa mukana olleen Veikko Sjöblomin arkistoista sekä Valtiollisen poliisin kokoamista aineistoista ja kuulustelumateriaaleista. Molemmat näistä kokoelmista ovat Kansallisarkistosta. Ylioppilasoikeiston perustamista edeltävien toimien osalta aineistona on Kokoomuksen Nuorten Liiton aineistoja Porvarillisen työn arkistosta. Aineistona käytetään myös Ylioppilasoikeiston julkaisemaa pamflettia, joka avaa retorisen analyysin kautta näkökulman yhdistyksen poliittisiin näkemyksiin. Tutkielma taustoitetaan yhteiskunnallisen kontekstin kautta. Vuosina 1944–1948 elettiin Suomessa vaaran vuosina kutsuttua ajanjaksoa. Vaaran vuosien aikana Suomen sisäpolitiikka oli murrostilassa, sillä välirauhansopimuksen nojalla monia oikeistolaisia ja äärioikeistolaisia järjestöjä oli lakkautettu ja muun muassa kommunistien toiminta oli jälleen sallittu. Pelon ja epävarmuuden tunteet tulevasta olivat esillä monen elämässä. Ylioppilasoikeisto ry perustettiin joulukuussa vuonna 1945. Tämä tutkielma kuvaa perustamisvaiheen prosessit sekä Ylioppilasoikeiston toiminnan ja jäsenistön koostumuksen. Perustamisneuvottelut aloitettiin Kokoomuksen Nuorten Liiton aloitteesta, mutta neuvotteluissa osakuntien edustajat vaativat pesäeroa Kokoomuksen Nuorten Liiton ja Ylioppilasoikeiston välille. Ylioppilasoikeisto lakkautettiin välirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla toukokuussa 1946 saman vuoden vappuna tapahtuneiden levottomuuksien takia. Levottomuudet laitettiin toukokuun aikana Ylioppilasoikeiston syyksi. Tämän lisäksi esitellään yhdistyksen ohjelmaa ja ideologiaa, sekä tarkastellaan retorisen analyysin keinoin sen tuottamaa pamflettia ”Vapaa! Vankka! Vakaa! Suomen Onnellisen Tulevaisuuden Puolesta – Ylioppilasoikeiston Vetoomus Kaikille Akateemisille Kansalaisille”. Yhdistyksen ideologia oli porvarillisen konservatiivinen ja hyvin lähellä Kokoomuksen arvoja. Fasismiin Ylioppilasoikeisto pyrki ainakin julkaisussaan tekemään välittömän ja suoran pesäeron. Tutkielman lopulla kuvataan Ylioppilasoikeisto ry:n lakkauttamista toukokuussa 1946 sekä myöhemmin seurannutta eduskuntakäsittelyä. Lakkauttamisen yhteydessä yhdistyksen toimijoita pidätettiin ja Kokoomuksen puoluetoimistolle tehtiin kotietsintä, jossa etsittiin Ylioppilasoikeiston kirjanpitoa, sitä kuitenkaan löytämättä. Pidätetyt kuulusteltiin, mutta minkäänlaisia syytteitä ei Ylioppilasoikeiston toimintaan liittyen koskaan nostettu. Ylioppilasoikeisto oli lähteiden valossa porvarillinen yhdistys, joka varsin vähäisin perusteluin lakkautettiin toukokuun 1946 aikana. Se ei pyrkinyt jatkamaan Akateemisen Karjalaseuran tai Sinimustien työtä, vaan pyrki käyttämään hyväkseen niiden jättämää tyhjää tilaa poliittisella kentällä. Ylioppilasoikeisto oli Itsenäisyyden liiton ohella viimeinen yhdistys, joka lakkautettiin välirauhansopimukseen perustuen.